Tutkijoiden rekrytoinneissa on perinteisesti keskitytty numeroihin. Tutkijan on ajateltu olevan sitä parempi, mitä enemmän hänellä on mm. julkaisuja, viittauksia, rahoitettuja projekteja tai esimerkiksi ohjattuja graduja ja väitöskirjoja. Perinteisessä CV:ssä listataan saavutukset, minkä lisäksi hakudokumentteihin on vielä lisätty lista julkaisuista. Tärkeimmät julkaisut käydään kärkihakijoiden osalta läpi ja niiden laatu tarkistetaan. Laatu ei tokikaan aina tarkoita sitä, että julkaisun katsottaisiin vievän alaa eteenpäin tai että se olisi laadukkaasti kirjoitettu, vaan sitä, missä lehdessä se on julkaistu ja kuinka monta kertaa siihen on viitattu.
Numeroihin keskittyminen on kuitenkin johtanut siihen, että välineestä on tullut päämäärä: itse numeroista on tullut tärkeitä. Ei niinkään se, mistä numerot kertovat.
Todella hyvän ja tiedettä edistävän tutkimuksen tekemiseen menee kauan. Laadukkaan tutkimuksen tekemiseen ei kuitenkaan välttämättä haluta käyttää liikaa aikaa – varsinkaan uran alussa, jolloin työsopimus on vielä määräaikainen. Nuoren tutkijan silmissä siintää toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jonka saamiseksi täytyy kerätä massaa, eli mahdollisimman paljon julkaisuja hyvissä lehdissä.
Numeroihin keskittyminen rekrytoinnissa on vienyt huomiota muilta tärkeiltä tehtäviltä, kuten opetukselta, tiedekunnan kehittämistyöltä tai esimerkiksi mentoroinnilta. Kun laatua ei voida aina mitata numeroina, miten sitten?
Vastauksena tähän jotkut yliopistot ovat alkaneet käyttää rekrytoinneissaan narratiivista CV:tä. Narratiivinen CV on otettu käyttöön, jotta tutkijalla on mahdollisuus itse nostaa tärkeinä pitämiään saavutuksia esiin. Näin on mahdollista numeroiden sijaan keskittyä muihin asioihin.
Periaatteessa tämä muutos on mielestäni aivan hyvä. Huono puoli siinä on se, että narratiivinen CV on vain lisätty hakudokumenttien listaan sieltä mitään poistamatta. Esimerkiksi perinteinen CV ei ole luultavasti poistumassa mihinkään, kuten ei myöskään julkaisulista. Nyt vain joudut kirjoittamaan vielä yhden dokumentin lisää.
Mikä on narratiivinen CV?
Narratiivisen CV:n tarkoitus on antaa työnhakijalle mahdollisuus kertoa, miksi hänen tekemänsä työ on merkityksellistä ja mitä hän on itse siitä oppinut. Sen sijaan, että lasketaan viittauksia, tutkimuksen merkityksellisyyttä voi avata omin sanoin. Tai sen sijaan, että lasketaan saatuja projektieuroja, narratiivinen CV voi korostaa projektissa opittuja taitoja tai siinä kehitettyjä metodeja.
Narratiivinen CV on nimensä mukaisesti narratiivinen. Siinä ei anneta listaa asioista, vaan kerrotaan, kuvaillaan ja perustellaan. Tilaa ei ole paljon, usein vain yhden sivun verran, joten kielen täytyy olla tehokasta.
Miten kirjoitetaan hyvä narratiivinen CV?
Rehellisesti: en tiedä. Mutta onneksi siihen voi pyytää apua!
Olin hiljattain hakijana eräässä tenure-rekrytoinnissa, jossa hakijoita pyydettiin kirjoittamaan narratiivinen CV. Tässä tapauksessa hakudokumentit kirjoitettiin englanniksi. Englanti on tavallinen kieli yliopistojen rekrytoinneissa, koska ne ovat yleensä kansainvälisiä.
Kirjoitin ensimmäisen versioni narratiivisesta CV:stä itse seuraten yliopiston antamaa pohjaa, ja käännyin sen jälkeen kääntäjä Kate Sotejeff-Wilsonin puoleen. Kate tekee käännösten lisäksi myös editointia ja oikolukua, ja hänen erikoisalaansa ovat akateemiset tekstit.
Jaan joitain vinkkejä ja ohjeita, joita sain Katelta. Keskityn erityisesti kielellisiin seikkoihin enkä niinkään siihen, millaisia asioista narratiivisessa CV:ssä kannattaa mainita.
Käytä aktiivisia ja ryhdikkäitä rakenteita
CV:ni ensimmäinen versio oli täynnä seuraavanlaisia rakenteita:
- I have developed strong skills in…(writing research plans)
- My work has been cited in…
- Working with… has strengthened my…
- I have reviewed manuscripts…
Toisin sanoen, käytin paljon perfektimuotoa. CV:ssä tämä rakenne saattaa kuulostaa passiiviselta ja jopa laiskalta.
Kate vaihtoi perfektirakenteet preesensiin tai imperfektiin, jolloin tekstistä tuli heti ryhdikkäämpi ja aktiivisempi. Sen sijaan, että kerrot mitä olet joskus tehnyt, kerro mitä teit ja mitä teet.
Tässä esimerkkejä korjatuista rakenteista:
- I design effective research plans.
- My dissertation was cited in…
- I review manuscripts for…
Korosta saavutuksiasi
Katen mieleenpainuvin kommentti ensimmäiseen versiooni oli: ”You can be even more anglophone (eli ei suomalaista) and say ’I did this, go me!’ a bit more.”
Ole siis rohkeasti ylpeä siitä, mitä olet saavuttanut, ja kerro niiden merkityksestä myös lukijalle.
Tästä esimerkkinä CV:ni kohta, jossa luki: Collaborating with fellow researchers has taught me….
Kate huomautti, että olenhan jo aika pitkään ollut mukana erilaisissa kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa. Se kannattaisi mainita!
Uusi versio meni näin: A decade of collaboration with colleagues on [Projects] has taught me…
Ja näin saatiin pienellä muutoksella mainituksi, että kokemustakin on jo pitkältä ajalta (mitä en edes ollut itse tajunnut, koska elän vielä vuotta 2019).
Toisessa kohdassa Kate lisäsi yhden sanan, jolla tekstiin saatiin lisää ryhtiä. Alkuperäinen versio meni näin: Writing the applications have enhanced my ability to… – skills that have underpinned my contribution to…
Kate ehdotti pientä korjausta: Writing the applications enhanced my ability to…. These strong skills have underpinned my contribution to…
Pieni ylistyssana (strong) väliin ja johan kuulostaa vakuuttavammalta.
Käytä linkkejä
Harva rekrytointikomiteassa oleva lukee hakupapereita paperilta. Ne luetaan tietokoneen ruudulta. Tämä on kätevää, sillä se tarkoittaa, että he voivat avata myös linkkejä. Jos mainitset jonkin tietyn projektin tai julkaisun, siihen kannattaa lisätä suora linkki.
Mitkä asiat kuvaavat juuri omia vahvuuksiasi?
En osaa antaa vinkkejä siitä, mitä asioita CV:ssä kannattaisi lopulta mainita. Aina ne saavutukset, joita itse pitää tärkeinä, eivät ole niitä, joita rekrytointikomitea etsii.
Tärkeintä on lukea hakukuulutus huolella. Analysoi, millaisia taitoja hakijalta toivotaan. Juuri niitä asioita kannattaa erityisesti korostaa.
Jos esimerkiksi hakijan toivotaan osaavan hyödyntää monitieteisen tiedekunnan osaamista, kerro millaista kokemusta sinulla on tieteiden rajat ylittävästä tutkimuksesta. Tai jos hakukuulutuksessa toivotaan hakijan osallistuvan opetuksen kehittämiseen, kerro miten olet kehittänyt opetusta omilla kursseillasi tai tiedekuntatasolla, tai että olet motivoitunut kehittämään omaa osaamistasi esimerkiksi yliopistopedagogiikan kursseilla.
—
En saanut hakemaani paikkaa, mutta se tuskin jäi narratiivisesta CV:stä kiinni. Uutta matoa koukkuun!
Onnea sinulle tuleviin hakuihin! Toivottavasti tämä auttaa alkuun. Ja apua kannattaa aina pyytää, siitä on harvoin haittaakaan.
Hyödyllisiä linkkejä:
Suomen Akatemian narratiivisen CV:n ohje
University of Oxford: Developing a narrative CV: guidance for researchers
