Kesän aikana minulle kertyi kokemusta siitä, millaista on olla työttömänä tutkijana. Opin, että minulla, ja ehkä muillakin tutkijoilla, on työttömyydestä erilainen käsitys kuin TE-toimistolla. Opin myös, että tutkijan täytyy olla työttömyyden aikana tarkkana, ellei halua menettää työttömyyspäivärahaansa. Työttömyyden ”väärin” ymmärtäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa työttömyyspäivärahan epäämiseen.
Mitä työttömyys tarkoittaa?
Arkijärjellä voisi ajatella, että työttömyys tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa työsuhdetta eikä näin ollen ole palkkatuloja. Voisi siis ajatella, että voit tehdä mitä vain, mutta jos et saa siitä palkkaa etkä ole työsuhteessa (tai yrittäjä), olet työtön.
Jos kuitenkin haluat saada työttömyyden ajalta työttömyyspäivärahaa, TE-toimistolle ei riitä tieto siitä, että palkkatulot uupuvat.
Viranomaisille palkan tai edes työsuhteen puuttuminen ei vielä kerro mitään. Heille oleellista on se, pystytkö ottamaan kokopäiväistä työtä vastaan vai onko sinulla kertomasi mukaan niin paljon muuta tekemistä, että et oikeastaan pystyisi (etkä ehkä haluaisikaan) ottaa vastaan sinulle tarjottua kokoaikaista työtä.
Työttömyyspäivärahaa ei ole tarkoitettu rahoittamaan palkatonta työntekoa tai ”harrastuksia”. Tästä syystä tutkijan ja tutkijan työtä haluavan tulee olla tarkkana asioidessaan TE-toimiston viranomaisten kanssa.
Tutkijana tottuu pätkätyösuhteisiin. Voi olla apurahakausia, projektirahoitusta tai sijaisuuksia. Työttömyysjaksoja tulee usealle eteen jossain vaiheessa uraa. On siis hyvä tietää ennakkoon, millaisia asioita TE-toimisto haluaa tietää, ennen kuin se voi antaa työttömyyspäivärahaa puoltavan työvoimapoliittisen lausunnon.
Vaikka esimerkiksi tutkimusprojektin rahoitus päättyisi ja tutkija jäisi työttömäksi, tutkijalla saattaa olla vielä tekeillä projektiin liittyviä töitä: viimeiset julkaisut voivat vaatia vielä hiontaa tai mieleen tulee jo uusi projekti, johon liittyvää tutkimusta haluaisi päästä edistämään. Näin ollen tutkijat ovat, työttömänäkin, tutkijoita. Uteliaisuus ei anna tilaa joutenololle.
Jotta työtön tutkija voi saada työttömyyspäivärahaa, TE-toimiston täytyy antaa työttömyyskassalle (tai Kelaan) työvoimapoliittinen päätös, jonka mukaan työtön on todella työtön. Päätös voi olla kielteinen, jos näyttää siltä, että työnhakija esimerkiksi edistää väitöskirjaa tai tekee muuta tutkimusta ilman palkkaa tai apurahaa. Työvoimatoimisto saattaa esimerkiksi evätä työttömyyspäivärahan (ja periä sitä takaisin), jos saat väitöskirjasi esitarkastukseen työnhaun aikana. Suosittelen siis olemaan tarkkana. Työttömyyden tulkinnoissa saattaa myös olla eroja viranomaisten välillä.
Työttömyyspäivärahan tarkoitus on tukea sinua työttömyyden ja työnhaun aikana, ei esimerkiksi rahoittaa keskeneräistä tutkimusta. Siksi työvoimatoimisto ei katso hyvällä, jos teet (palkatonta) työtä silloin, kun olet ilmoittanut olevasti työtön työnhakija.
Tutkijan näkökulmasta tämä on tietenkin ristiriitaista. Jotta voi saada tutkijana töitä tai rahoitusta, on pakko tutkia ja suunnitella tutkimusta. Jotta voi tehdä tutkimussuunnitelman, täytyy olla jotain pohjatietoa. Erityisesti väitöskirjatutkijoille tilanne vaikuttaa epäreilulta. Jos esimerkiksi väitöskirjaan saatu apuraha päättyy eikä väitöskirjatutkija saa enää rahoitusta tutkimukselle, hänen on pakko hakea työttömyyspäivärahaa, jonka aikana ei kuitenkaan saa viimeistellä väitöskirjaa. Väitöskirjan viimeistely voi taas olla edellytys sille, että on edes mahdollista saada uutta työtä tutkijana.
Mitä TE-toimisto edellyttää, että se voi antaa myönteisen lausunnon työttömyyskassalle?
Kun työttömyys alkaa, TE-toimiston viranomaisen kanssa käydään alkuhaastattelu. Viranomainen kysyy tilanteestasi ja antaa vinkkejä työnhakuun. Hän myös selvittää, mitä sinä teet työttömyyden aikana ja ovatko esimerkiksi opintosi kesken. Jos opinnot ovat kesken, tuletko edistämään niitä työttömyyden aikana?
Viranomaisen tulee olla vakuuttunut siitä, että sinun tavoitteesi työttömyyden aikana on saada uutta työtä. Ei ole siis tarpeen vakuuttaa viranomaista siitä, että tulet tekemään vaikka mitä muuta. Aktiivisuus ei tässä vakuuta (vaikka aktiivimalliksi tätä kai on ainakin joskus kutsuttu). On siis paras vakuuttaa viranomainen siitä, että sinulla ei ole mitään muuta tekemistä työttömyyden aikana kuin hakea työtä. Mistään muusta ei tarvitse edes puhua.
Viranomaisen kanssa tehdään suunnitelma työnhaun ajalle. Omalla kohdallani suunnitelmaan kirjattiin, että minun tulee hakea yhtä oman alan työpaikkaa kuukaudessa. Työttömyysjaksoni oli lyhyt, ja sen päätepiste oli jo ennakkoon tiedossa, joten viranomainenkin oli sitä mieltä, että on epätodennäköistä, että työllistyn tälle väliajalle. Siksi minulta ei vaadittu tuon enempää. Suunnitelmaan voidaan kuitenkin laittaa myös velvoite hakea useampaa työpaikkaa kuukaudessa (yleensä 2–4). Asioitasi hoitava viranomainen seuraa suunnitelman toteutumista.
Viranomainen myös soittaa noin kerran kuussa kysyäkseen lyhyesti, miten työnhaku edistyy ja tarvitsetko siihen apua.
Miten voi täyttää työnhakuvelvollisuuden, jos oman alan työpaikkoja ei ole saatavilla?
Koska kielentutkijan paikkoja ei kuitenkaan yllättäen tullut hakuun kesän ajalle, luovuutta vaadittiin, jotta sain työnhakuvelvoitteeni täytettyä. Myös siksi, että en oikeasti olisi halunnut ottaa työtä vastaan kuin vain kesän ajalle, sillä uusi tutkimusprojekti oli osaltani alkamassa syksyllä. Enkä olisi halunnut laittaa hakemusta toiseen tutkimusprojektiin ”turhaan”, jos en olisi voinut olla siinä oikeasti töissä. Turhan hakemuksen lähettäminen ei olisi antanut minusta hyvää kuvaa kollegoille.
Työttömyyden aikana minun piti hakea yhteensä neljää työpaikkaa (tai hakea töitä neljä kertaa). En hakenut kertaakaan suoraan tiettyä työpaikkaa vaan suoritin nämä neljä ”aktiviteettia” ei-niin-perinteisellä tavalla: 1) pidin palaverin erään tutkijan kanssa ja pohdimme, josko hakisimme yhdessä rahoitusta tutkimushankkeelle, 2) osallistuin apurahainfoon ja kirjoitin apurahahakemuksen luonnoksen, 3) tein profiilin Työmarkkinatorille, ja 4) julkaisin itsestäni esittelyn LinkedInissä. Nämä kaikki olivat aivan hyviä ja viranomaiselle ok. Varsinkin, kun hänkin tiedosti, että tälle ajalle tuskin saan töitä, joten voi olla hyödyksi katsoa pidemmälle ja yrittää välttää tulevat työttömyysjaksot. Yritin tehdä sellaisia asioita, joista on minulle oikeasti hyötyä tulevaisuuden kannalta.
Itselleni osui myös pari konferenssiesiintymistä työttömyyden ajalle. Niitä en sen kummemmin työkkärille mainostanut, mutta en pitänyt niitä salassakaan. Kysyin konferensseista etukäteen Tieteentekijöiden liitosta ja toimin heidän ohjeensa mukaan. Ohje oli, että jos kyse on yksittäisistä konferenssiesiintymisistä, ei niiden pitäisi olla este työttömyyspäivärahan maksamiselle. Konferenssit ovat lyhyitä, joten ne eivät estä minua ottamasta vastaan kokopäivätyötä tai haittaa työnhakua. Sen sijaan ne ovat erinomaisia mahdollisuuksia verkostoitua ja esitellä omaa tutkimusta, ja tämänkaltainen aktiivisuus saattaa joskus tulevaisuudessa johtaa uuteen tutkimusprojektiin tai yhteistyöhön.
