Tutkijan työssä parasta on se, että voi tutkia itseä kiinnostavia asioita ja oppia niistä jatkuvasti uutta. Jotta tätä huvia voisi jatkaa mahdollisimman vapaasti, on pakko välillä pysähtyä hakemaan rahoitusta. Rahoitushakuja aukeaa pitkin vuotta ja niistä muistuttava satokausikalenteri voisikin olla jokaisen tutkijan seinällä ilmoittamassa, että taas olisi aika aloittaa tutkimussuunnitelman kirjoittaminen tai ainakin sen päivittäminen.
Vaikka apurahahakemuksia ei joutuisikaan kirjoittamaan, tutkimussuunnitelman päivittäminen ja uusien projektien kehittely on silti tervetullutta, sillä muuten tutkija saattaa päätyä harhailemaan hajanaisten pikkuprojektien parissa, ilman pitkäjänteistä suunnitelmaa.
Ja onneksi kukaan tutkija ei ole rahoitushakurumbassa yksin, sillä sitä samaa kalenteria seuraa moni muukin tutkija, ja eikä siitä pääse eroon oikeastaan uran missään vaiheessa. Myös professorit joutuvat osallistumaan rahoituksen hakuun ja odottamaan päätöksiä sormet ristissä, vaikka vakituisessa virassa olevilla paineet eivät toki ole samat kuin niillä, joiden toimeentulo riippuu siitä, onko rahoituksen myöntäjä suotuisa vai ei.
Menestyksekkääseen apurahahakemukseen ei ole mitään tiettyä kaavaa, eikä mistään hakemuksesta voi varmasti sanoa, että sillä joko saisi tai ei saisi rahoitusta. Ulkoisia muuttujia, jotka hakemuksen laadun lisäksi vaikuttavat apurahamenestykseen, on paljon: Kuka hakemuksesi lukee ja tietääkö hän juuri tästä alasta jotain? Kiinnostaako juuri tämä ala häntä? Onko hakemuksesi pinon alimmaisena vai ensimmäisenä? Kauanko hakemuksen lukijalla on aikaa keskittyä juuri sinun hakemukseesi (ja onko tämä aika laskettavissa sekunneissa vai minuuteissa)? Mitä lausunnonantajasi on kirjoittanut sinusta?
On kuitenkin olemassa keinoja, joilla voit parantaa erityisesti hakemukseen kuuluvan tutkimussuunnitelmasi laatua ja luettavuutta. Kuten sanottua, mitkään keinot eivät takaa, että rahoitusta tulee. Mutta ainakin voit hioa suunnitelmasi sellaiseen kuntoon, että arvioija ei juuttuisi arvioimaan suunnitelmasi rakennetta tai kirjoitustapaa, vaan keskittyisi oleelliseen, eli itse suunnitelman laadun arviointiin.
Seuraavassa 10 vinkkiä, jotka kannattaa muistaa tutkimussuunnitelmaa kirjoittaessa. Vinkit olen pääasiassa saanut omilta ohjaajiltani ja muilta kokeneemmilta tutkijoilta sekä aihetta käsittelevästä Twitter-ketjusta.
1. Lue muiden hakemuksia ja tutustu genreen
Varsinkin, kun kirjoitat ensimmäistä apurahahakemusta, kannattaa pyytää luettavaksi sellainen apurahahakemukseen liitetty tutkimussuunnitelma, jolla rahoitusta on saatu. Tästä saa nopeasti hyvän käsityksen siitä, millainen suunnitelman rakenteen olisi hyvä olla ja kuinka laajasti tai yksityiskohtaisesti eri osa-alueista (esim. tausta, metodi, aikataulu) täytyy kirjoittaa.
2. Älä jätä viime tippaan!
Ehkä joillekin itsestään selvää, mutta sanon kuitenkin. Tutkimussuunnitelman huolelliseen kirjoittamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Hukkaat aikaasi, jos teet kiireessä ja huolimattomasti. Aloita siis hyvissä ajoin tutkimussuunnitelman hahmottelu tai sen edellisen version läpilukeminen. Aivot tarvitsevat aikaa huomatakseen, mitä puuttuu.
3. Mene heti asiaan
Apurahahakemuksessa ei kannata jaaritella. Tutkimussuunnitelmasi lukija on oletettavasti kiireinen ja hän tekee luultavasti työtä säätiölle tai muulle rahoittajalle päivätyönsä päälle. Hän haluaa tietää heti, mistä on kyse, ja saattaa turhautua nopeasti, jos suunnitelman ydintä joutuu etsimään. Mene siis heti asiaan ja kirjoita suunnitelmasi ydin selkeästi suunnitelman alkuun.
Jos suunnitelmaan ei ole pyydetty kirjoittamaan abstraktia, sen kaltainen teksti kannattaa kuitenkin kirjoittaa heti alkuun. Aloita siis ytimekkäästi ja kerro heti mitä aiot tutkia ja millä työkaluilla (tutkimuskysymykset, aineisto, metodi, teoria).
4. Mieti kohdeyleisöäsi! Lukija ei välttämättä tunne alaasi
Kannattaa olettaa, että hakemuksesi lukija ei ole sinun alasi tuntija eikä tiedä miksi juuri tällaista tutkimusta kannattaa tehdä ja mitä käyttämäsi metodit ovat. Muista siis määritellä keskeiset käsitteet ja kirjoittaa niin, että teksti on yleistajuista ja helposti ymmärrettävää. Sellaista hakemusta, josta ei ymmärrä juuri mitään, on raskasta lukea.
5. Miksi tällainen tutkimus on tärkeää?
Sinulle itsellesi saattaa olla itsestään selvää, miksi tällaista tutkimusta pitäisi tehdä. Hakemuksen lukija ei välttämättä sitä ymmärrä, joten se täytyy kertoa. Kerro, onko tämänkaltaista tutkimusta tehty ennen. Jos on, miten tämä eroaa muista, ja jos ei ole, miksi näin on? Mitä merkitystä tutkimuksellasi on tutkijayhteisölle ja laajemmalle yleisölle? Kehitätkö jotain uutta tai vahvistatko vanhaa?
6. Ole varma: Ei pidä aikoa, vaan tehdä
Suunnitelmaa kirjoittaessasi voit olla vielä hieman epävarma joistakin tutkimuksesi yksityiskohdista, sillä esimerkiksi aineiston saamiseen voi vaikuttaa moni eri asia. Suunnitelmassa on kuitenkin hyvä jo kielen tasolla osoittaa, että olet miettinyt tutkimuksesi suunnitelman tarkasti ja tiedät mitä olet tekemässä ja mitä asioita tutkimuksellasi selvität. Älä siis kirjoita, että ”tutkimuksella voidaan mahdollisesti selvittää” tai että ”aion kerätä aineistoni paikasta X”. Muotoile mieluummin näin: ”Tutkimuksellani selvitän” ja ”Kerään aineiston paikasta X aikataulussa Y”. Tarkista teksti sen varalta, että siellä ei ole lauseita, joista käy ilmi, että et luota omaan suunnitelmaasi.
7. Muista konkretia
Edelliseenkin liittyen, tutkimussuunnitelmassa sinun tulee osoittaa, että olet miettinyt tutkimuksesi loppuun asti ja tiedät mitä konkreettisesti tulet tekemään. Hakemuksesi lukija haluaa nähdä, miten tulet käyttämään mahdollisesti saamasi rahoituksen. Muista siis kirjata suunnitemaan missä aikataulussa toteutat tutkimuksesi: milloin keräät aineiston, milloin analysoit ja milloin ja missä julkaiset tutkimuksesi tulokset.
Muista tähän liittyen myös realismi: älä lupaa tehdä enempää kuin mihin oikeasti pystyt. Hakemuksesi lukija luultavasti tietää työn realiteetit, joten mieti tarkasti, missä ajassa oikeasti pystyt toteuttamaan tutkimuksesi ja kirjoita suunnitelma sen mukaan.
8. Panosta ulkoasuun!
Vaikka sisältö ratkaisee, kannattaa tutkimussuunnitelman ja hakemuksen muiden osien ulkoasuunkin panostaa. Tarkista ensinnäkin, onko rahoittajalla ohjeita tähän liittyen (esimerkiksi riviväliin tai fonttikokoon liittyen). Vaikka ei olisikaan, tarkista, että fontit ja rivivälit ovat yhteneväiset ja että layout on muutenkin selkeä. Koristeellisuutta ei ole tarpeen lisätä, vaan tärkeää on, että hakemus näyttää asialliselta ja sen sisältä on helppo löytää etsimänsä asia. Voit esimerkiksi kursivoida keskeisimmät käsitteet ja laittaa tutkimuskysymykset listana, jolloin ne löytyvät helposti. Otsikoi hakemuksen osiot niin, että lukija tietää, mitä asioita missäkin käsitellään.
9. Pyydä palautetta
Kollegoilta ja tutkijayhteisön ulkopuolelta kannattaa rohkeasti pyytää palautetta omasta suunnitelmasta, sillä sille tulee helposti sokeaksi. Muut tutkijat osaavat antaa palautetta omien kokemustensa perusteella ja tutkijayhteisön ulkopuoliselta (esimerkiksi puolisolta, ystävältä) voi pyytää palautetta siitä, miten ymmärrettävää teksti on sellaiselle, joka ei ymmärrä alaa.
10. Muista, että hylky ei kerro mitään sinusta
Vaikka rahoitusta ei tällä kertaa tulisikaan, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Apurahahaku on myös tuuripeliä, mikä on turhauttavaa. Hakijoita on paljon, eikä hyväkään hakemus takaa rahoitusta. Koska suurin osa rahoittajista ei myöskään anna palautetta tai perusteluja sille, miksi joku sai tai ei saanut rahoitusta, et välttämättä koskaan saa tietää mikä meni vikaan (jos mikään). Ainoa asia mitä voit tehdä on, että hiot suunnitelmaasi vielä vähän paremmaksi ja yrität seuraavassa haussa uudelleen. Sinnikkyys on yksi tutkijan tärkeimmistä ominaisuuksista, ja monelle selviää nopeasti, miksi.
