Syksy on ollut oman tutkimustyöni kannalta vauhdikas. Nyt kun vuosi sitten aloittamani tutkimusprojektin aihe alkaa olla tutumpaa ja ensimmäiset tutkimukset ovat valmistuneet, olen päässyt toden teolla kirjoittamaan ensimmäisiä artikkeleitani tutkijatohtorina. Jos viime vuosi meni vielä uuden arjen opettelussa väitöksen jälkeen, nyt tuntuu, että olen vihdoin pääsemässä kiinni työn rutiineihin. Olen saanut parempaa järjestelmällisyyttä työhön. Lähes… Jatka lukemista Vuosi tutkijatohtorina – Flowta ja väsymystä
Kategoria: Tutkijan arki
Tutkijan identiteetti ja työn ilot
Olen pyrkinyt koko lyhyen tutkijanurani ajan pysymään realistisena urani suhteen. Yritän välttää tekemästä tutkijuudesta liian oleellista identiteettini osaa. Tutkimus on sitä, mitä teen työkseni, mutta en ole tutkija. Ura kun saattaa katketa milloin vain: ehkä en saa rahoitusta ennen kuin nykyinen rahoitettu kausi päättyy, ehkä jään työttömäksi, ehkä lopulta löydän uuden työn toiselta alalta ja… Jatka lukemista Tutkijan identiteetti ja työn ilot
Väitöskirjatutkijasta tutkijatohtoriksi – itsevarmuutta ja haparointia
Tutkijatohtorina olen jälleen polun alussa, monella tapaa. Olen vasta väitellyt, eli olen hyvin ”nuori” tutkijatohtori. Olen väitöksen jälkeen vaihtanut affiliaatiota, joten esimerkiksi tutustuminen toisen yliopiston järjestelmiin on vienyt jonkin verran aikaa. Tutkijatohtorina tutkimani aihe on minulle uutta sekin, joten käytän paljon aikaa teoriakirjallisuuden ja aiempien tutkimusten läpikäymiseen. Lisäksi tänä lukuvuonna pääsen ensimmäistä kertaa opettamaan yliopistossa, mistä… Jatka lukemista Väitöskirjatutkijasta tutkijatohtoriksi – itsevarmuutta ja haparointia
Perusasioiden äärellä: Mitä väitöskirjatutkija tekee?
Viime vuosina Suomessa on yliopistoissa otettu vahvemmin käyttöön termi ”väitöskirjatutkija” sen sijaan, että jatko-opintoja tekevää kutsuttaisiin tohtoriopiskelijaksi. Väitöskirjatutkija terminä korostaa enemmän sitä, että jatko-opintoja suorittava tekee tutkimusta, ei niinkään opiskele.
Älykäs introvertti – ja muita myyttejä
Tutkijan työpäivä alkaa sulkemalla kaikki muu maailma ulkopuolelle. Hänellä täytyy olla oma tila ja aikaa pohdiskella. Hän viettää päivänsä omassa kammiossaan, lukien, kirjoittaen ja tehden monimutkaisia laskelmia. Päivän lopuksi hän astuu ylös kammiostaan, kalpeana, selkä kumarassa, tukka pystyssä. Aurinko häikäisee – jos se on vielä näkyvissä. Yleensä ei ole. Stereotyyppisessä kuvassa tutkija työskentelee pääasiassa yksin.… Jatka lukemista Älykäs introvertti – ja muita myyttejä