Tohtoriksi ei tulla sattumalta, mutta tohtorikoulutukseen voidaan kyllä ajautua sattumien kautta. Kyselin Twitterissä väitöskirjaa tekeviltä tai sen jo valmiiksi saaneilta, miksi he ovat hakeutuneet jatko-opintoihin ja tekemään väitöskirjaa. Yllättävän moni oli ajatellut kouluttautuvansa tutkijaksi jo varhaisessa vaiheessa, ja monille viimeistään gradun tekeminen antoi kipinän tutkimuksen tekoon. Joillekin väitöskirjaprojekti alkoi sattuman kautta: he olivat törmänneet hakuilmoitukseen, jossa haettiin väitöskirjatutkijaa mielenkiintoiseen projektiin, ja koska heillä ei sattumalta ollut muutakaan suunnitelmaa, he päättivät hakea.
Suuri osa tutkijoista on jo luonteeltaan uteliaita. Heitä yhdistää halu oppia ja halu luoda uutta tietoa. Tällainen luonne varmasti on saanut monet ainakin harkitsemaan tutkijan uraa.
Muita mainittuja syitä jatko-opintoihin hakeutumiseen ja tutkijaksi kouluttautumiseen olivat:
- graduohjaajan (tai jonkun muun vanhemman tutkijan) kannustus jatkaa tutkimusta
- halu opettaa yliopistossa
- ”koska kaveritkin”
- ajatus siitä, että tohtorintutkinto auttaa työllistymään tai antaa turvaverkon työttömyyden varalle
- työ vaatii tohtorintutkinnon
Tiivistetysti voisi sanoa, että osalle tohtorintutkinto on luonnollinen osa urakehitystä, toisille intohimo, ja jotkut ovat ajautuneet tälle tielle sattumalta. Joskus niinä aikoina kun tohtoreita valmistui paljon vähemmän kuin nykyään, tohtorintutkinto oli lähes varma takuu työn saamiselle. Tohtorintutkinto on sittemmin kokenut inflaation eikä se valitettavasti enää ole tae sille, että saisit hyvän työpaikan, vaikka työttömiä tohtoreita on toki edelleen vähän.
Mikä tahansa onkin syy jatko-opintoihin ja väitöskirjatutkijaksi hakeutumiselle, opiskelemaan ei silti pääse sattumalta. Alat ja hakuprosessit ovat toki erilaisia, mutta joka tapauksessa hakijan täytyy pystyä todistamaan, että hänellä on motivaatiota tehdä tutkimusta ja että hänellä on ymmärrystä siitä, mitä väitöskirjatutkimuksen tekeminen vaatii.
Ennen hakemista kannattaakin miettiä omaa motivaatiota ja elämäntilannetta. Jos rahoitusta ei ole tiedossa väitöskirjan tekoa varten, tohtoriksi kouluttautuminen saattaa vaatia uhrauksia. Oletko valmis siihen, että rahantulo ei ole varmaa? Apurahatkin ovat tiukassa, joten voi olla, että joudut tehdä koko väitöskirja ilman rahoitusta. Oletko valmis siihen? Toki Kela tukee jonkin verran myös jatko-opiskelijoita, mutta rahamäärät ovat pieniä. Jos haluat tehdä väitöskirjaa töiden ohessa, joustaako työnantajasi, jos tarvitset työpäiviä vapaaksi tutkimusta varten?
Hyvä uutinen on, että jos rahoitus on tiedossa, tohtoriopintoihin voi suhtautua kuin mihin tahansa työhön ja se on vain yksi etappi uralla. Lisäksi, jotkut työnantajat kannustavat ja tukevat väitöskirjaprosessissa hyvin, ja jos näin on, projektiin kannattaa ehdottomasti tarttua.
Hakuprosessin ensimmäinen vaihe: Mieti aihe ja etsi ohjaaja
(Antamani ohjeet eivät välttämättä sovellu ihan kaikille aloille. Muista tarkistaa yliopiston ohjeet!)
Jos haet suomalaiseen yliopistoon, tohtoriopintoihin hakemisen voi jakaa kahteen osaan: ”tekniseen” ja ”luovaan” osaan. Teknisellä osalla tarkoitan niitä liitteitä ja lomakkeita, joilla teknisesti osoitat, että olet kelvollinen hakemaan tohtorikoulutukseen. Nämä ovat yleensä todistus ylemmästä korkeakoulututkinnosta, opintosuoritusote sekä todistus siitä, että kielitaitosi on riittävä (vaihtelee yliopistoittain).
Vaikka tekninen osa on tärkeä, eikä sen osia pidä unohtaa, on luova osa hakemuksesi arvioinnin kannalta oleellisempi ja siihen kannattaa panostaa. Luovalla osalla tarkoitan tutkimussuunnitelmaa sekä ohjaajan ja yliopiston valintaa.
Voi olla, että sinulla on ensin tutkimusaihe mielessäsi ja vasta sitten päätät, että haluat tutkijaksi, mutta voi myös olla, että haluat tutkijaksi, mutta et vielä tiedä, mitä haluaisit tutkia. Tutkimusaiheen päättäminen on kuitenkin se ensimmäinen asia, joka sinun tulisi miettiä, ennen kuin etenet hakuprosessissa.
Kun sinulla on ainakin karkea idea tutkimusaiheesta, seuraava askel on miettiä, missä yliopistossa haluat suorittaa jatko-opinnot, missä tohtoriohjelmassa ja kuka sopisi projektisi ohjaajaksi. Oleellista on, että etsit sellaisen yliopiston ja ohjaajan, joiden tutkimusprofiilit ovat lähellä valitsemaasi tutkimusaihetta. Erityisesti ohjaajan ja aiheen pitäisi olla yhteensopivia. Lisäksi, yliopistot ja niiden tiedekuntien tutkimusprofiilit vaihtelevat, minkä vuoksi niitä kannattaa vertailla ja etsiä omaan aiheeseen sopiva yliopisto, jolloin sinulla on ainakin teoriassa paremmat resurssit toteuttaa tutkimusta.
Ohjaajia voi olla enemmän kuin yksi, mutta on hyvä päättää ensin pääohjaaja, ja hänen kanssaan voitte sitten miettiä kenen muiden asiantuntemuksesta voisi olla hyötyä. Yhden ohjaajan tulisi olla työsuhteessa siihen yliopistoon, jonka tohtoriohjelmaan aiot hakea jatko-opintoihin. Jos olet jatkamassa tutkimusta graduaiheestasi, voi olla loogista pyrkiä tekemään jatko-opinnot samassa yliopistossa ja saman ohjaajan kanssa kuin teit gradunkin.
Sitten on aika ottaa potentiaaliseen ohjaajaan yhteyttä. Voit tehdä sen ensin sähköpostitse ja sopia hänen kanssaan tapaamisesta. Kerro jo viestissäsi, että haluaisit hakea tohtorikoulutukseen ja millaista aihetta olet luonnostellut. Valmistaudu tapaamiseen hyvin, ja varsinkin jos et tunne tätä potentiaalista ohjaaja etukäteen, kannatta varautua kertomaan myös omasta motivaatiostasi. Ohjaajalta vaaditaan jonkin verran työtä ja aikaa jo hakuvaiheessa, joten on hyvä vakuuttaa hänet siitä, että sinuun kannattaa panostaa.
Kun ohjaaja on löytynyt, kannattaa hänen kanssaan vielä kehitellä tutkimusaihetta. Ohjaajalla saattaa olla paljon sanomista tutkimusaiheeseesi ja erityisesti siihen, miten tutkimusaihe kannattaa rajata: vaikka väitöskirja onkin paljon laajempi kuin gradu, ei sillä siltikään voi selvittää kokonaisia ilmiöitä. Kokeneen ohjaajan vinkkejä kannattaa kuunnella, mutta muista silti oma intohimosi aiheeseen. Jos tutkimusaihe alkaa ohjaajan muotoiluissa mennä täysin eri suuntaan kuin mitä itse haluaisit tutkia, muista puolustaa omaa kantaasi. Ihan siitäkin syystä, että tämän aiheen kanssa pitäisi jaksaa puurtaa useampi vuosi.
Tutkimussuunnitelma
Tärkein hakudokumentti tohtorikoulutukseen haettaessa on tutkimussuunnitelma, ja sen kirjoittamiseen kannattaa varata aikaa. On todennäköistä, että et ole aiemmin kirjoittanut ainakaan näin yksityiskohtaista tutkimussuunnitelmaa, joten lue yliopiston hakuohjeet tarkkaan ja noudata niitä.
Tutkimussuunnitelman pituus vaihtelee yliopistosta ja alasta riippuen, ja se on jotain noin kahden ja kymmenen sivun väliltä. Suunnitelmassa pitäisi kuvata yleensä ainakin seuraavat asiat (tarkista hakuohjeet!):
- Tutkimuksen aihe/työnimi
- Tutkimuskysymykset/tutkimusongelma
- Menetelmät ja teoreettiset lähtökohdat
- Tutkimusaineisto
- Aikataulu ja julkaisusuunnitelma
- Rahoitussuunnitelma
Ja vaikka tässä listassa ei sitä mainita, tärkeää on kuvata se, miksi tällaista tutkimusta tarvitaan ja miksi tällaista tutkimusta pitäisi tehdä: Onko tiedoissamme aukkoja, joita aiot täydentää? Onko niin, että tätä aihetta ei ole koskaan aiemmin tutkittu tästä näkökulmasta? Onko tutkimuksellasi yhteiskunnallista merkitystä?
Myös rahoitussuunnitelma on oleellinen siksi, että sillä näytät arvioitsijoille, että tiedät mihin olet ryhtymässä. Vain pieni osa väitöskirjaa tekevistä saa palkallisen väitöskirjatutkijan pestin yliopistolta. Muut rahoittavat projektinsa muilla tavoin, usein apurahalla tai tekevät väitöskirjaa ansiotyön ohessa. Jos rahoitusta ei ole vielä tiedossa (esimerkiksi tutkimusprojektilta), rahoitussuunnitelmaan tulee kirjata, mistä aiot hakea rahoitusta.
Koska tutkimussuunnitelma on sinulle ehkä genrenä uusi, omasta tutkimussuunnitelmasta kannatta pyytää palautetta ainakin ohjaajilta. Tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen liittyy joitain teknisiä seikkoja, joiden avulla siitä saa vakuuttavamman kuuloisen. Kokenut tutkija voi auttaa sinua tekemään suunnitelmaan sellaisia pieniä kielellisiä muutoksia, jotka lisäävät mahdollisuuksiasi päästä sisään.
Koska hakea?
Haku tohtoriopintoihin on pääasiassa auki vähintään kaksi kertaa vuodessa, joissakin tapauksissa ympäri vuoden, riippuen yliopistosta ja tohtoriohjelmasta. Tohtoriopintoihin hakuun voi siis hyvin alkaa valmistautua vaikka heti.
Tohtorintutkinnon suorittamiseen ei ole yläikärajaa. Hakemiseen ei siis siinä mielessä ole kiire. Joskus on tutkimuksen kannalta hyvä, että sinulla on kokemusta työmaailmasta ennen kuin jatkat tohtoriopintoihin. Työssä voi saada myös hyviä tutkimusideoita. Ei siis ole haitaksi, vaikka maisteripintojen ja tohtoriopintojen välillä olisi pitkäkin aika. Toisaalta, jos haet tohtoriopintoihin heti valmistumisen jälkeen, tutkimuksen teko ja yliopistomaailman realiteetit ovat ainakin jollain tasolla tiedossa ja tuoreessa muistissa, jolloin tutkimuksen teko voi lähteä sulavammin käyntiin. Väitöskirjatutkijoiden ikähaitari on joka tapauksessa suuri, joten on turha ajatella olevansa liian nuori tai liian vanha.
