Oletko muuten koskaan yrittänyt selittää akateemista julkaisukulttuuria sellaiselle, joka ei ole koskaan ollut missään tekemisissä akateemisen maailman kanssa? Tai edes sellaiselle, joka on ehkä joskus lukenut joitain tieteellisiä julkaisuja, mutta jolla ei itsellään ole mitään tarvetta julkaista sellaisia? Minun täytyy rehellisesti sanoa, että en ole edes yrittänyt. Tai olen, mutta vain harvoille ja valituille, jotka oikeasti ovat vaikuttaneet siltä, että haluavat tietää. Siltikin olen jättänyt aina TODELLA paljon kertomatta, ja yksinkertaistanut reippaalla kädellä. Usein näin: Kirjoitan artikkelin, sitten se lähetetään parille tutkijalle arvioitavaksi ja he kertovat onko se tarpeeksi vakuuttava ja voidaanko se julkaista vai ei. Sitten se joko julkaistaan tai ei. Simple as that. NOT.
Kukaan ei tiedä kuinka monta tieteellistä lehteä on olemassa, mutta useat arviot sanovat, että noin 30,000. Tieteellisiä artikkeleita julkaistaan joidenkin arvioiden mukaan noin kaksi miljoonaa kappaletta joka vuosi. Tieteellisten lehtien lisäksi artikkeleita julkaistaan myös kokoomateoksissa ja nykyään on olemassa myös ainoastaan verkossa toimivia tieteellisiä julkaisukanavia. Ja vielä näiden lisäksi julkaistaan mm. monografioita, käsikirjoja ja konferenssijulkaisuja. Tieteellisiä julkaisuja on siis paljon ja niitä tulee koko ajan lisää. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua. Ja onkin syytä miettiä tarkkaan, missä haluat julkaista oman artikkelisi.
Akateemiseen julkaisemiseen liittyy paljon synkkiä faktoja, joiden olemassaolon syytä on vaikea selittää. Esimerkiksi se, että tieteellinen julkaiseminen on kustantajille rahakasta, mikä ei sinällään ole paha asia, mutta alan rahakkuus johtuu ainakin osittain siitä, että tutkijat tekevät ilmaista työtä kustantamoille. Tutkijoilla on suuri tarve saada artikkelinsa julkaistua korkeatasoisessa julkaisussa, koska usein korkeatasoisten julkaisujen määrän katsotaan työnhaussa ja apurahahaussa kertovan, onko tutkija hyvä vai ei, ja kannattaako häntä palkata tai kannattaako hänelle myöntää lisää rahaa tutkimuksen tekoon. Koska tämä luo kovan tarpeen saada julkaista korkeatasoisissa lehdissä, lehtien kustantamot ovat huomanneet, että voivat pyytää tutkijoilta kirjoittajamaksuja. Eli tutkija (tai hänen kotiorganisaationsa) maksaa kustantajalle siitä, että tutkija voi julkaista artikkelinsa lehdessä. Voisi ajatella, että asian pitäisi olla pikemminkin toisin päin, eli niin, että kirjoittaja saa maksun siitä, että tuottaa sisältöä lehdelle. Mutta ei.
Tämän lisäksi, kustantaja saa maksun myös niiltä, jotka haluavat saada lukuoikeuden artikkeliin, ja koska tutkija tarvitsee myös muiden tuottamaa tietoa oman tutkimuksensa pohjaksi, näitä artikkeleita on syytä myös lukea. Akateeminen kustantaja voi siis saada rahaa kahdesta suunnasta, kirjoittajilta ja lukijoilta, kun taas tutkija saa kirjoittajapalkkiona joskus mainetta ja kunniaa, mutta yleensä vain merkinnän julkaisuluetteloonsa. Vielä tämän kaiken päälle, tutkijat tekevät vertaisarvioita artikkelikäsikirjoituksista ilman minkäänlaista korvausta, muiden töiden ohessa. Tämän katsotaan ”kuuluvan työhön”, ja vaikka tätä onkin kritisoitu jo pitkään, eivät asiat ole muuttuneet. Rahakkaan bisneksen siis mahdollistavat ilmaista työtä tekevät tutkijat.
On toki olemassa myös julkaisuja, joissa raha ei välttämättä liiku mihinkään suuntaan, vaan tutkijat julkaisevat verkossa tieteellistä julkaisua vain, koska haluavat edistää omaa tieteenalaansa. Nämäkin julkaisut voivat olla laadukkaita ja korkeatasoisia.
Oman alani lehdissä (eli kielitieteessä) on usein niin, että tutkija ei maksa kirjoittajamaksua muuta kuin siinä tapauksessa, että hän haluaa artikkelinsa vapaasti luettavaksi. Hän siis voi halutessaan maksaa siitä, että lukijat eivät joudu maksamaan artikkelin lukemisesta, mikä taas usein on tutkijalle eduksi, koska open access -artikkelit, eli avoimena julkaisuna julkaistut, saavat usein enemmän sitaatteja kuin maksumuurin takana olevat. Sitaatit ovat jälleen yksi mittari, jolla tutkijan laatua mitataan, mutta ei siitä enempää nyt.
Mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon, kun etsii julkaisukanavaa omalle käsikirjoitukselle?
Juuri omalle artikkelille sopivaa julkaisukanavaa etsiessä voi törmätä runsaudenpulaan. Esimerkiksi tieteellisiä lehtiä on niin paljon, että voi olla vaikea tietää, mistä aloittaa ja mihin artikkeli kannattaisi lähettää arvioitavaksi.
Jos haluat julkaista artikkelisi tieteellisessä lehdessä, tässä mielestäni tärkeimmät kriteerit sille, minkä perusteella lehti kannattaa valita:
- Scope (eli mistä aiheesta tai minkä tutkimussuunnan artikkeleita kanavalla tai lehdessä julkaistaan)
- Laatu
- Nopeus
- Saatavuus
Kriteerejä on toki paljon muitakin, mutta ainakin nämä kannattaa tarkistaa.
Scope
Jos ja kun haluat, että artikkelillasi olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet tulla hyväksytyksi julkaisuun, ja samalla, että julkaistun artikkelin löytää oikea yleisö, kannattaa etsiä sellaisia julkaisukanavia, joissa julkaistaan sinun aiheeseesi liittyviä tai samaa tutkimussuuntausta edustavia tutkimusartikkeleita. Tieteelliset lehdet voivat julkaista artikkeleita laajasti eri tieteenaloilta ja eri aiheista (esim. Nature) tai sitten julkaista artikkeleita esimerkiksi vain tiettyyn teemaan liittyen (esim. Journal of Common Market Studies, joka keskittyy Euroopan Unioniin liittyvään tutkimukseen). On tärkeää tarkistaa, mistä aiheesta ja millaisia artikkeleita lehti julkaisee ennen kuin lähetät oman artikkelisi sinne arvioitavaksi. Lehden scope on yleensä helposti tarkistettavissa lehden verkkosivuilla.
Hyvänä vinkkinä tähän liittyen on tarkistaa oman käsikirjoituksesi lähdeluettelo: Missä lehdessä julkaistuihin artikkeleihin sinä itse viittaat usein? Olisiko kyseinen lehti sopiva myös sinun artikkelillesi?
Laatu
Tieteellisten lehtien laatua mitataan monella tavalla, eikä kaikkia kriteerejä kannata välttämättä tuijottaa sokeana. Eri tieteenaloilla kriteerien tärkeysjärjestys voi olla eri.
Tärkeimpänä kriteerinä laadun suhteen on tarkistaa, onko kyseessä todellakin vertaisarvioitu tieteellinen lehti. Tämä yleensä selviää lehden verkkosivuilta, ja jos siitä ei ole mainintaa, vertaisarviota ei luultavasti tehdä. On hyvä muistaa, että esimerkiksi artikkeleita, joita ei ole julkaistu vertaisarvoiduissa julkaisuissa, ei hyväksytä osaksi artikkeliväitöskirjaa. Jo tämän kohdan tarkistaminen voi riittää, riippuen omista kriteereistäsi, jos vain lehden scope on sopiva.
Jos mietit useamman vaihtoehdon välillä, on hyvä verrata lehtiä vielä muilta kanteilta. Ketkä ovat lehden toimittajia ja keitä kuuluu niiden toimituskuntaan? Ovatko he itse tehneet laadukasta tutkimusta? Toimituskunta (editorial board) on yleensä vapaasti tarkistettavissa lehden verkkosivuilta.
Seuraavaksi voit tarkistaa esimerkiksi CiteScoren (tai Impact Factorin), joka kertoo kuinka monta viittausta lehden artikkelit keskimäärin saavat (tai viittauksien määrän mediaanin). Omalla alallani (kielitiede, ja tarkemmin diskurssianalyysi) tämä luku ei yleensäkään ole huikea, vaan liikkuu alle viidessä viittauksessa/artikkeli. Scopuksen vertailun mukaan viimeisen kahden vuoden aikana eniten viittauksia/artikkeli on saanut Ca-A Cancer Journal for Clinicians (keskimäärin 186.75 viittausta/artikkeli), mutta jo listan 50. sijaa pitävän Fungal Diversity:n samainen luku on 24.68 viittausta/artikkeli, ja suurimmassa osassa lehdistä tämä luku on alle 20. Jos siis lehden viittausten määrästä kertova luku on matala, siitä ei välttämättä kannata huolestua. Luku voi kuitenkin olla hyödyksi, jos vertailet eri lehtiä keskenään.
Hyvä työkalu lehden laadun tarkistamiseen on Julkaisufoorumin JUFO-portaali. Sieltä voit tarkistaa millä tasolle välillä 0–3 lehti on asiantuntijoiden mukaan arvioitu. Arvioinnissa käytetyt kriteerit voi tarkistaa täältä. Jos lehteä ei löydy portaalista lainkaan, sitä ei ole vielä arvioitu.
Varsinkin, jos lehti vaatii kirjoittajamaksuja, on tärkeää tarkistaa lehden luotettavuus. Jos olet epävarma, kannattaa kysyä kirjastosta.
Nopeus
Akateemista maailmaa ei voi kehua sen nopeudesta, mutta joskus nopeus on valttia, etenkin jos artikkelisi on hyvin ajankohtainen tai jos se on tulossa artikkeliväitöskirjaasi ja haluat julkaista sen tietyssä aikataulussa. Tähän liittyen on hyvä tarkistaa lehden ”turnaround time” tai ”cycle time”. En löytänyt tälle suomenkielistä nimeä, mutta tällä tarkoitetaan aikaa, joka kuluu siitä, kun lehden toimittaja on vastaanottanut artikkelikäsikirjoituksen, siihen, että artikkeli on hyväksytty (tai julkaistu).
Jotkut lehdet ilmoittavat artikkelin aikajanan jokaisen artikkelin etusivulla. Monissa Elsevieren lehdissä tehdään näin (esim. Journal of Pragmatics). Näistä tiedoista selviää, koska artikkeli on saapunut toimitukseen, koska revisoitu versio on saapunut, koska artikkeli on lopulta hyväksytty ja koska se on julkaistu. Aikajanan pituus riippuu mm. siitä, kuinka nopeasti arvio on tehty ja kuinka nopeasti kirjoittaja tekee pyydetyt korjaukset. Se ei siis aina ole pelkästään lehden toimituksesta kiinni.
Oman kokemukseni mukaan monissa lehdissä prosessi on melko nopea, jos niissä ei ole paljon ruuhkaa. ”Nopealla” tarkoitan tässä n. puolta vuotta tai vuotta. Nopeus riippuu myös siitä, julkaistaanko artikkeli ensin online-versiona vai vasta sitten kuin koko lehden numero on valmis. Nykyään ainakin omalla alallani artikkelit julkaistaan heti verkossa, kun ne ovat valmiit ja vasta myöhemmin varsinaisessa lehdessä (jos printtilehteä vielä julkaistaan).
Jos artikkelin haluaa julkaista kokoomateoksessa, joihin pääsee mukaan esimerkiksi konferenssien tai verkostojen kautta, julkaisuaikataulu saattaa olla reilusti pidempi ja saattaa vaihdella paljonkin teoksen toimittajien ja siihen osallistuvien kirjoittajien aikatauluista riippuen. Koko aikataulu saattaa venyä yhden kirjoittajan vuoksi. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun mietit, haluatko osallistua kokoomateokseen.
Saatavuus
Viimeisenä haluan vielä mainita saatavuuden, joka on tärkeä siksi, että mitä laajemmin artikkelisi on saatavilla, sitä suurempi ja laajempi lukijakunta sillä yleensä on. Nykyään rahoittajat suosivat avointa julkaisemista, eikä se omasta mielestäni ole huono idea muutenkaan.
Avoin julkaisu tarkoittaa sitä, että julkaisu on vapaasti luettavissa ilman tilausmaksuja. Yliopistossa kirjoilla olevilla opiskelijoilla ja tutkijoilla on pääsy moniin tieteellisiin julkaisuihin, koska kirjasto on maksanut niiden tilausmaksut, mutta yliopiston ulkopuolisilla ei usein ole lukuoikeutta näihin julkaisuihin. Jos haluat, että artikkeliasi luetaan mahdollisimman laajasti, ja että sillä olisi mahdollisimman paljon vaikuttavuutta, kannattaa harkita avointa julkaisemista, mikäli se on mahdollista.
Huono puoli avoimessa julkaisemisessa on, että jos haluaa julkaista vertaisarvioidussa lehdessä, avoin julkaiseminen usein maksaa kirjoittajalle tai hänellä pitää olla organisaatioltaan tai rahoittajaltaan sitoumus, että he hoitavat kirjoittajamaksut. On olemassa myös lehtiä, joissa ei ole kirjoittajamaksuja, ja niitä voi etsiä esimerkiksi DOAJ:stä.
Joskus oikean julkaisukanavan löytyminen on sattumasta ja ajoituksesta kiinni. Saattaa esimerkiksi olla, että törmäät kirjoituskutsuun, jossa pyydetään käsikirjoituksia juuri sinun tutkimaasi aiheeseen liittyen. Kirjoittajia voidaan etsiä esimerkiksi lehden erityisnumeroon tai kokoomateokseen. Kannattaa pitää silmällä esimerkiksi konferenssien paneelien/workshopien aiheita, sillä paneeleista saatetaan koota tällainen kokonaisuus julkaistavaksi, ja paneelin osallistujat voivat halutessaan osallistua siihen. Mieti kuitenkin tarkkaan, kuinka nopeasti haluat saada artikkelin julkaistuksi ja millaisen yleisön sille haluat. Jos tärkeintä on vain, että se julkaistaan, ei kanavalla ole niin väliä. Jos kuitenkin haluat artikkelille paljon näkyvyyttä ja haluat saada sen ulos nopeasti, avoin julkaiseminen vertaisarvioidussa verkkolehdessä voi olla sopivin vaihtoehto.
1 vastaus artikkeliin “Miten löytää se oikea julkaisukanava?”
Kommentointi on suljettu.