Kirjoittaminen vaatii paljon ajatustyötä mutta samalla se myös vapauttaa aivojen kapasiteettia. Kun kirjoitat asiat ylös, sinun ei tarvitse enää pitää niitä varastossa aivojesi sopukoissa. Lisäksi kirjoittaminen on hyvä ajattelun apuväline, sillä se auttaa viemään ajatuksiasi eteenpäin: joudut miettimään asioiden välisiä yhteyksiä ja miten eri tiedonjyvät liittyvät toisiinsa. Tutkijana saatat vasta tutkimusartikkelia kirjoittaessasi ymmärtää, mitä saadut tulokset oikeastaan tarkoittavat ja miten ne pitäisi tulkita. Tästä syystä kirjoittaminen on palkitsevaa, mutta samalla se vaatii valtavasti kognitiivista ponnistelua.
Ennen kuin voit aloittaa akateemisen tekstin, esimerkiksi artikkelin kirjoittamisen, sinulla täytyy olla jo paljon tietoa ja analyysia valmiina. Muistiinpanoja, tuloksia, analyysia ja lähteitä on siis jo kerättynä, ja nyt ne pitäisi saada rakennettua koherentiksi kokonaisuudeksi. Työtä ja kirjoitettavaa on siis paljon ja aloittaminen on tunnetusti vaikeaa. Saatat potea jopa tyhjän paperin kammoa. Miten kirjoittamisessa pääsisi helpommin alkuun?
Nämä kolme vinkkiä voivat helpottaa kirjoittamisen aloittamista:
- Ajattele kirjoittamista prosessina: aluksi voit kirjoittaa vaikka vain tajunnan virtaa ja muokata sitä vähitellen tutkimusartikkeliksi
- Noudata sinulle sopivaa kirjoitusjärjestystä: ei ole pakko kirjoittaa alusta loppuun vaan voit aloittaa keskeltä
- Kirjoita aluksi lyhyissä pätkissä ja pidä taukoja
Kirjoita prosessina:
Ajattele kirjoittamista prosessina. Tällä tarkoitan sitä, että sinun ei tarvitse kirjoittaa heti valmista tekstiä eikä edes yrittää tähdätä siihen. Aluksi voit kirjoittaa vaikka vain ranskalaisia viivoja ja saada jonkinlainen runko valmiiksi. Sitten voit pikkuhiljaa täydentää ranskalaiset viivat lauseiksi ja viimeiseksi vielä lisätä yhteydet näiden lauseiden välille ja samalla tarkistaa onko järjestys hyvä. Lopuksi vielä loppuviilaukset kieliasuun. Itse noudatan tätä tapaa, ja ”luonnosteluvaihe” kestää itselläni joskus pitkäänkin. Kun on tarpeeksi hyvä luonnos, on helppo lähteä kirjoittamaan valmista tekstiä. Esimerkiksi tämäkin blogiteksti oli ensin vain irrallisia sanoja, joita vähitellen täydensin lauseiksi ja sitten kappaleiksi.
Mieti sinulle sopiva kirjoitusjärjestys:
Tutkimusartikkelin peruspalaset ovat (ainakin omalla alallani, eli kielitieteessä) otsikko, (abstrakti), johdanto, teoria, metodologia, tulokset, lopuke ja lähdeluettelo. Ymmärrettävästi voisi ajatella, että johdannosta on hyvä aloittaa, koska se on ensimmäinen osio ja se esittelee artikkelin aiheen ja tarkoituksen lukijalle, ja samalla kirjoittajalle itselleenkin. En kuitenkaan suosittele aloittamaan johdannosta, koska se on ehkä se vaikein kirjoitettava. Kun kirjoitat johdantoa, sinulle pitäisi olla jo selvää, mitkä ovat tutkimuksen päätulokset ja millainen merkitys tutkimuksella on. Joskus nämä selviävät vasta artikkelia kirjoittaessa.
Itse suosin seuraavaa kirjoitusjärjestystä ja olen todennut sen helpoimmaksi:
- aineisto ja metodi
- tulokset
- teoria
- johdanto
- lopuke (ja keskusteluosio)
Kirjoita ensin mitä aineistoa tutkit ja mitä metodeja käytit. Nämä tiedot sinulla on varmasti helposti saatavilla ja niistä on helppo kertoa. Kun aloitat aineiston ja metodin kuvailulla, pääset samalla hyvin alkuun kirjoittamisessa, eikä tyhjän paperin kammo enää vaivaa. Tämän jälkeen kannattaa jatkaa tuloksista. Aloita kirjoittamalla selkeimmistä ja yksiselitteisimmistä tuloksista ja kirjoita viimeiseksi ne tulokset, jotka vaativat enemmän tulkintaa. Näin pääset vähitellen syvemmälle aiheeseen, ja kirjoittaminen alkaa rullaamaan. Kun olet kirjoittanut nämä ”tekniset” osiot, voit siirtyä kirjoittamaan teoriaa, johdantoa ja lopuketta. Nämä vaativat minun mielestäni eniten kognitiivisia ponnisteluja, sillä näissä osioissa joutuu miettimään eniten asioiden yhteyksiä. Teoriaosioissa tuot esiin eri kirjoittajien ajatuksia ja yhdistät nämä teoriat omaan tutkimusaiheeseesi. Johdannossa kuvailet tutkimuksesi kontekstin sekä ilmiön, jota tutkit. Siinä tuot esiin, mitä uutta tutkimuksessasi on ja miksi sitä on ollut tärkeää tutkia. Lopukkeessa tuot kaikista osioista jotain palasia ja kerrot, millaisia päätelmiä tästä kaikesta voi tehdä ja miten tutkimusta olisi mielekästä jatkaa.
Kirjoita lyhyissä pätkissä:
Käsitystäni kirjoittamisprosessista on muuttanut paljon Wendy Belcherin kirja Writing Your Journal Article in Twelve Weeks. Vaikka kyseisessä kirjassa annetaankin ohjeet gradun muuttamisesta tutkimusartikkeliksi, siinä on paljon vinkkejä myös muunlaiseen kirjoittamiseen. Kirjan paras vinkki liittyy ajankäyttöön. Belcher painottaa, että kirjoittamista täytyy tauottaa ja aluksi kannattaa kirjoittaa ihan lyhyitä aikoja kerrallaan. Näin ei ole liikaa painetta siitä, että pitäisi saada valtavasti aikaiseksi, ja samalla kynnys kirjoittamiselle on matala. Ajatus on siis sama kuin juoksuharjoittelun aloittamisessa: aluksi juokset vain kahden minuutin pätkiä ja kävelet välissä. Pikkuhiljaa pidennät juoksuaikaa ja lyhennät kävelytaukoja. Näin juokseminen ei ala puuduttaa ja ”juoksuhimot” säilyvät kun et ”saa” juosta enempää kuin tuon lyhyen ajan kerrallaan. Tämä ohje on toiminut minulla, niin juoksussa kuin kirjoittamisessakin.
Aloita kirjoittaminen 15 minuutin pätkissä. Käytä esimerkiksi munakelloa tai kännykän hälytystä. Älä vain katso kellosta, että kirjoitan ”noin vartin”, vaan laita itsellesi oikeasti hälytys soimaan. Sinun on pakko lopettaa, kun kello soi. Kun aikasi loppuu, kirjaa ylös, mistä jatkat seuraavaksi. Pidä tauko, tai voit tehdä vaikka muita töitä välissä. Kun seuraavan kerran kirjoitat, kirjoita taas vain 15 minuuttia, samalla kaavalla. Kun aloitat näin, ja kirjoitat päivittäin, saat tehtyä kirjoittamisesta rutiinin ja voit pikkuhiljaa pidentää kirjoitusaikaa. Kirjassa Belcher antaa tarkemman päiväohjelman kirjoittamiselle, ja ohjeet siitä, montako kirjoitussessiota kannattaa pitää ensimmäisten viikkojen aikana ja milloin pätkiä voi pidentää. Ajatus on, että saat jokaisella sessiolla ainakin jotain kirjoitettua, mutta et ehdi puutua kirjoittamiseen, vaan sinulla jää ehkä jotain kirjoittamattakin, ja näin ensi kerralla on helpompi taas päästä alkuun.
Haluan vielä lopuksi suositella yhteisöllistä kirjoittamista tai kirjoitusryhmää, joka myös auttaa pääsemään kirjoittamisessa alkuun tai ylipäänsä edistämään kirjoitusprojekteja. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkimuskeskus PLURAL järjestää kirjoitusryhmäsessioita viikoittain. Jos sinulla on mahdollisuus osallistua sellaiseen, suosittelen sitä lämpimästi. Niissä ei jaeta omia tekstejä, vaan niissä on tarkoitus edistää omia kirjoitusprojekteja muiden tuella. Voit lukea virtuaalisista kirjoitusryhmistä lisää esimerkiksi PLURALin blogista.
