Jatko-opintojen loppusuoralla on pakko alkaa miettiä seuraavia siirtoja: pyrinkö jatkamaan tutkijanuralla vai valitsenko toisen tien? Akateeminen ura erotetaan usein muista aloista, vaikka hyödyllisintä ehkä olisi, jos tutkijat olisivat tiukemmin kiinni yhteiskunnan muissakin rakenteissa. Akateemisen ja ei-akateemisen uran välillä on kuitenkin eroja, ja omia prioriteetteja kannattaa alkaa pohtimaan jo ennen kuin työnhaku on ajankohtaista. Tässä tekstissä tuon esiin joitain akateemisen uran hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi annan esimerkkejä taidoista, joita väitöskirjaprojekti kehittää, ja jotka saattavat olla hyödyksi väitöksen jälkeisessä työnhaussa.
Akateemisen uran parhaita puolia on, että siinä voi olla suhteellisen vapaa (ainakin uran alkuvaiheessa). Voit tutkia niitä asioita, joista olet itse kiinnostunut, eikä sinulla välttämättä ole aikaan tai paikkaan sidottua työtä. Sinulle tarjoutuu myös paljon mahdollisuuksia nähdä uusia paikkoja, sillä liikkuvuuteen kannustetaan ja sitä tuetaan rahallisesti. Lisäksi työtehtävät ovat vaihtelevia ja pääset vaikuttamaan oman työpäiväsi rakenteeseen paljon: välillä tulee tutkimusjaksoja, välillä opetat, tulee hallinnollisia velvollisuuksia, saat kirjoittaa ja lukea ym. Kuulostaa oikein hyvältä!
Mutta huonoja puoliakin on, ja osa niistä on aika merkittäviä. Joissain tapauksissa jopa todellisia syitä valita toinen tie.
Merkittävin huono puoli on työsuhteiden pätkittäisyys, jonka vuoksi tutkijana joutuu usein stressaamaan siitä, mistä ensi vuoden palkka tulee ja tuleeko sitä. Työsuhteen pätkittäisyys hankaloittaa pitkän välin suunnittelua, kun ei ole varmuutta siitä, missä kaupungissa työskentelee seuraavan vuonna, vai joutuuko ehkä työttömäksi. Työtilanne muuttuu usein ja vaikka se joillakin vakiintuu jo varhaisessa vaiheessa, monet joutuvat kamppailemaan suhteettoman pitkään rahoituspätkien varassa. Pätkittäisyys ei suinkaan ole vain akateemisen työelämän ominaisuus, mutta verrattuna muihin aloihin, pätkittäisyys on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Jos siis päätätkin, että akateeminen ura ei ole sinua varten, joudut miettimään, mitä annettavaa sinulla olisi yliopiston ulkopuolelle. Jatko-opinnot opettavat toki tutkimaan, mutta mitä muute ne opettavat?
Ei-akateeminen ja akateeminen CV ovat erilaisia ja niissä painotetaan eri asioita. Kun hakee töitä ei-akateemisesta työpaikasta, rekrytoijaa ei välttämättä kiinnosta mitä apurahoja hakija on saanut ja kuinka monta julkaisua hänellä on. Nämä asiat taas ovat erittäin tärkeitä akateemista työtä haettaessa. Toisaalta, akateemisella puolella ei olla kiinnostuttu myyntikokemuksesta tai kesätöistä siivousfirmassa. Eli, jos haluaa ei-akateemiselle uralle, akateemisesti merkittävistä ansioista ei välttämättä ole hyötyä. Akateemista työpaikka haettaessa CV:ssä on turha mainita ei-akateemisia ansioita.
Jo väitöskirjaa tehdessä olisikin hyvä miettiä, mitä taitoja olet tutkimuksen teon lisäksi hankkinut. Jatko-opinnot itseasiassa opettavat paljon paljon muutakin. Mieti esimerkiksi näitä:
- Väitöskirjatyö on projekti, jossa on monia hallittavia asioita, mm. budjetti, aikataulu ja mahdolliset yhteistyötahot, puhumattakaan aineistojen ja julkaisujen hallinnasta. Osaat väitöskirjan valmistumisen jälkeen jo hallita paremmin kokonaisuuksia, ja sinulle on kertynyt kokemusta projektityöskentelystä.
- Oletko itse suunnitellut tutkimuksesi aiheen ja miettinyt, miten sen voisi toteuttaa? Olet siis osoittanut luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Nämä ovat erittäin merkittäviä taitoja.
- Kuinka usein olet pitänyt konferenssiesitelmän ja sen jälkeen jutustellut tuttavallisesti tuntemattomille? Olet siis harjoitellut esiintymistä ja julkista puhumista. Olet varmasti oppinut hallitsemaan jännitystä. Olet ehkä pitänyt esityksiä jopa muulla kuin äidinkielelläsi. Osaat rakentaa esityksen, jonka aika on rajattu ja tämän jälkeen olet valmis vastaamaan kysymyksiin. Olet myös harjoitellut verkostoitumista ja jutustelua tuntemattomien ihmisten kanssa.
- Mitä todennäköisemmin olet kirjoittanut rahoitushakemuksia. Jos olet onnekas, et ole tarvinnut apurahaa tai vain yksi hakemus on ollut riittävä, mutta todennäköisesti olet joutunut kirjoittamaan useammankin. Jos olet onnistunut saamaan rahoituksen väitöskirjallesi, se tarkoittaa, että sen lisäksi, että sinulla on hyvä tutkimussuunnitelma, olet osannut kertoa siitä vakuuttavasti. Olet osannut vakuuttaa lukijan siitä, että tutkimuksesi on mielenkiintoinen ja houkutteleva, ja että juuri sinä olet pätevä henkilö tekemään tämänkaltaista tutkimusta. Osaat käyttää kieltä niin, että se vakuuttaa lukijan.
Näiden lisäksi olet varmasti oppinut mm. ottamaan vastaan palautetta, sietämään epävarmuutta ja omaksumaan uusia asioita nopeasti.
Pehmeitä taitoja, kuten luovuutta, vuorovaikutustaitoja ja tutkimustaitoja arvostetaan yhä enemmän työpaikoilla, sillä ne ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita automatisaatio ei ainakaan tällä hetkellä pysty korvaamaan. (Lue Duunitorin artikkeli aiheesta.) Tämänkaltaiset taidot ovat siis haluttuja, ja niitä tarvitaan monella eri alalla.
Kirjoitan myöhemmin lisää vinkkejä työnhakuun, mm. siitä, miten vakuutat työnantajan omista taidoistasi niin, että pääset haastatteluun, ja myös LinkedIn:in hyödyntämisestä työnhaussa. Sillä välin suosittelen pohtimaan, oletko valmis akateemisen työn epävarmuuteen. Jos tutkimus on intohimosi, ja tutkijanura unelmasi, älä luovu haaveistasi. Muussa tapauksessa, kannattaa pitää silmänsä auki siltä varalta, että sinua kiinnostava työpaikka tulee vastaan.
