Tutkintoni alkaa olla väittelyä vaille valmis. Molemmat esitarkastuslausunnot olivat väittelylupaa puoltavia, joten nyt on aika viimeistellä väitöskirja painoon ja alkaa valmistautua väitökseen. Jos esitarkastuksen aikana oli aikaa keskittyä ihan muihin projekteihin, tarkastuslausuntojen jälkeen onkin yhtäkkiä to do -lista taas täynnä. Onneksi aikaa on hyvin. Olen kuitenkin jo saanut todeta, että väitökseen valmistautumiseen saa kulumaan yllättävän paljon aikaa.
Tehtävälistallani esitarkastuksen jälkeen ovat olleet mm. seuraavat asiat:
- Muutokset väitöskirjaan lausuntojen pohjalta
- Väitöskirja painokuntoon
- Väitöslupahakemus
- Väitöskirjan nimiösivut (tarkistuta tittelit!)
- Lähetä kirjastolle ilmoitus väitöksestä
- Pyydä luvat artikkeleiden julkaisuun väitöskirjassa
- Informoi läheisiä väitöksestä
- Karonkkavalmistelut: missä? kenen kanssa?
- Varaa majoitus Tampereelle
- Varaa väitössali + valmistautumishuone
- Luonnostele tiedote, valokuva
- Aloita lectio praecursorian kirjoittaminen
- Väitöskirja painoon (muista myös artikkeleiden kansilehdet!)
Näistä useimmat ovat nopeita, muodollisia juttuja, jotka vain täytyy tehdä, jotta asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin. Esimerkiksi ilmoitus väitöksestä ja väitöslupahakemus laittoivat pyörät pyörimään (omassa tiedekunnassani dekaani onneksi myöntää väitösluvan nopeasti, eikä asia käy tiedekuntaneuvoston käsittelyssä). Nyt vastaväittäjälläni on väitöskirjani edessään ja valmistelen väitöskirjaa painoon. Sen sijaan erityisesti väitökseen liittyvä viestintä ja sen harjoittelu ovat aiheuttaneet hieman stressiä, jopa tuskanhikeä.
Rakastan kirjoittamista ja erilaisten viestintätyylien harjoittelua. Väitökseen valmistautumisen onkin tarjonnut mahdollisuuksia harjoitella minulle uudenlaisia tekstityylejä. Tampereella tutkijakoulu järjestää Väittelijän viestintä -kurssia, jossa pian väittelevä voi valmistautua erilaisiin väitökseen liittyviin viestintätilanteisiin, esimerkiksi tiedotteen kirjoittamiseen, lektion pitämiseen ja opponentin kanssa keskustelemiseen väitöstilaisuudessa. Osallistuin kurssille ja sen myötä aloitin esimerkiksi tiedotteen ja lektion kirjoittamisen jo hyvissä ajoin ennen väitöstä.
Ajattelin, että lektion kirjoittamisen on pakko olla suhteellisen helppoa. Monethan ovat kirjoittaneet sen vasta väitöstä edellisenä päivänä! Ja tiedänhän minä jo kaiken, mitä väitöskirjastani tulee tietää, joten tekstiä varmasti vain tulvii paperille.
Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt omalla kohdallani.
Lektion kirjoittamiseen liittyy paljon paineita: sen pitäisi olla selkeä, viihdyttävä ja informatiivinen. Kaikkea tätä niin maallikolle kuin asiaan perehtyneelle tutkijallekin. Lisäksi sen on oltava melko tarkkaan 20 minuuttia pitkä (tai oikeastaan vähän alle). Lektion pitäisi antaa tarpeeksi taustatietoa, jotta kaikki tietävät miksi väitöskirjan aihe on tärkeä, ja koukuttaa yleisö kuuntelemaan keskustelua. Täytyisi siis kertoa väitöskirjasta jo vähän tarkemmin, mutta ei liikaa, jotta keskustelu ei tulisi olemaan liian toisteinen.
Olen tähän mennessä kirjoittanut lektiosta kolme hyvin erilaista versiota. Ensimmäinen oli täysin tajunnan virtaa, toisessa oli jo vähän jotain ideaa, kolmannessa osuin melkein kohdalleen. Seuraavasta versiosta odotan jo sellaista, että se olisi lähellä lopullista. Itse en olisi pystynyt kirjoittamaan lektiotani vasta väitöstä edellisenä päivänä. Vasta muutamien versioiden jälkeen olen alkanut – palautetta saatuani– ymmärtää, mikä voisi toimia. Suosittelen siis lämpimästi, että annat letkioluonnoksen jollekin luettavaksi.
Kirjoitetussa tekstissä on mahdollista palata taaksepäin ja tarkistaa, mitä aiemmin kerrottiin. Sen sijaan puheessa kuulija on puhujan armoilla. Puheessa ei voi palata taaksepäin. On pakko luottaa siihen, että puhuja kertoo kaiken oleellisen tiedon ja toistaa asioita tarpeeksi, jotta kuulija pysyy kärryillä. Tästä syystä olisi hyvä idea lukea lektio jollekin ääneen, jotta saat palautetta siitä, miten hyvin kannattelet ja ohjaat kuulijaa. Pysyykö hän kärryillä?
Lektion kirjoittaminen on siis tuottanut vaikeuksia. Onneksi tiedotteen luonnostelu on sujunut helpommin. Sen osalta vaikeinta on ollut yrittää löytää oman väitöskirjani kärki: millä otsikolla ja ingressillä saisin houkuteltua mediaa ja muita mahdollisesti kiinnostuneita tutustumaan väitöskirjaani ja ehkä jopa ottamaan yhteyttä?
Väitöskirjoissa on monia mahdollisia teemoja, joita voisi nostaa esille. Mikä niistä on keskeinen ja se, jonka haluaisin erityisesti nostaa esiin? Tämä on osaltani vielä pohdinnassa. Tiedotteesta on jo luonnos olemassa, mutta aivan toisenlaisen tarinan kirjoittaminen tiedotteeseen olisi myös mahdollinen. Tärkeintä tiedotteessa on, että se on suhteellisen lyhyt ja helppolukuinen. Toimittajat ja muut lukijat saattavat vain silmäillä tiedotteen ja päättää sen perusteella, kannattaako aiheeseen perehtyä enempää. Jos tiedotteessa on paljon monimutkaisia ja pitkiä lauseita, lukija siirtyy hyvin nopeasti seuraavaan tehtävään.
Tiedote tulisi julkaista kolme viikkoa ennen väitöstä, joten minulla on vielä noin kuukausi aikaa muokata ja pyytää siihen palautetta, joten tämän osaltakaan ei vielä ole hätää. Tiedotteeseen on hyvä olla myös laadukas valokuva väittelijästä. Esimerkiksi Tampereella sellaisen voi käydä otattamassa yliopiston oman valokuvaajan kanssa.
Vielä viimeisenä haluaisin nostaa esiin sen, että väitöstilaisuuden keskustelua on syytä myös harjoitella etukäteen, jotta se pysyisi formaalina ja kunniottavana. Väitöstilaisuus on virallinen tilaisuus ja puhuttelu sen mukaista. On siis hyvä muistaa, että opponenttia on hyvä kiittää kysymyksestä ja puhutella tilanteen virallisuuden mukaan, eli esimerkiksi sanoilla ”arvoisa vastaväittäjä / my honoured opponent”. Tämän kaltainen muodollinen kielenkäyttö ei välttämättä tule luonnostaan, joten sitä on hyvä testata ja harjoitella, jotta itse tilaisuudessa siihen ei kuluisi liikaa resursseja samalla kun yrittää miettiä järkeenkäyviä vastauksia vastaväittäjän kysymyksiin.
Aiemmin mainitsemallani Väittelijän viestintä -kurssilla pääsin pitämään harjoitusväitöksen, jossa vertais-opponentti esitti minulle pari kysymystä. Näin pääsin harjoittelemaan myös vastaväittäjän puhuttelua. Kun tässä harjoitusväitöksessä yritin saada sanottua ”my honoured opponent”, sanat meinasivat jäädä kurkkuuni. Tämän kaltainen kohteliaisuus ei sovi ollenkaan omaan tyyliini. Tuntui erittäin oudolta käyttää niin formaalia kieltä.
Omalla kohdallani voisi toimia, että otan asenteeksi, että esiinnyn, näyttelen. Näin virallista tilannetta ei ole ollut koskaan aiemmin. On siis pakko teeskennellä siihen asti, kunnes sanat tulevat luonnostaan. Ehkä väitöksen loppupuolella puhuttelu alkaa jo sujua luonnostaan.
Seuraavaksi lähetän väitöskirjan painoon. Sen jälkeen, muiden projektien ohella, teen karonkkajärjestelyjä, viimeistelen tiedotteen ja lektion, ja tietenkin hankin väitösmekon. Kaikki tämä jännittää, mutta ainakin vielä hyvällä tavalla. Raportoin tilannetta jälleen lähempänä väitöstä. Katsotaan mikä on mielentilani silloin.
