H-hetki alkaa olla käsillä. Viikon päästä kävelen kustoksen ja opponentin kanssa salin eteen, pidän lektion ja keskustelen väitöskirjasta. Edessä on ainutlaatuinen päivä, joka on ollut mielessä jo useamman vuoden. Ennen kaikkea toivon, että osaisin nauttia sitten, kun tämä päivä koittaa. Samalla kuitenkin odotan, että tämä kaikki olisi ohi ja että voisin palata tavalliseen päiväjärjestykseen. Jännittää, stressaa, kihelmöi.
Itse väitöstilaisuuden jälkeen voin toivottavasti helpottuneena istua juomaan kahvit ja lähteä valmistautumaan karonkkaan. Karonkkavalmistelut ovat vieneet yllättävän paljon aikaa, vaikka oma karonkkani tuleekin olemaan suhteellisen pienimuotoinen. Koska tähän kaikkeen on vielä viikko aikaa, en voi tietää, miten kaikki tulee sujumaan. Käyn kuitenkin tässä tekstissä läpi karonkkaan liittyviä valmisteluita. Voin parin viikon päästä sitten kertoa, miten sujui ja kannattaako täältä etsiä vinkkejä.
Karonkkapaikka Tampereelta
Karonkan valmistelu alkoi miettimällä, keitä haluan kutsua paikalle. Samalla yritin tunnustella ennen karonkkapaikan varaamista, kuinka moni ei-akateemisista läheisistäni olisi halukas osallistumaan ja kenellä siihen ylipäänsä olisi mahdollisuus. Kun tämä oli selvitetty ja henkilömäärä suurin piirtein selvillä, aloin etsiä mahdollisia karonkkapaikkoja Tampereelta.
Karonkkaani osallistuu alle 20 henkilöä, joten mitään suurta paikkaa ei tarvita. Mutta juhlaan tulee kaksi pientä lastani, jotka eivät varmasti jaksa koko iltaa pysyä paikoillaan. Tästä syystä yhtenä paikan kriteerinä oli, että lasten olisi mahdollisuus päästä liikkumaan. Mikään pieni kabinettitila ravintolassa ei siis olisi paras vaihtoehto.
Kysyin tarjousta seuraavista paikoista:
Ravintola Myllärit, Finlaysonin Palatsi, Lapland Hotelsin Kero ja Ravintola Astor. Sain kaikista paikoista suhteellisen nopeasti vastauksen, ja kaikilta löytyi tällaiselle porukalle sopiva tila. Kero olisi ollut tilana upea, mutta koska siitä olisi täytynyt maksaa ruokien lisäksi myös vuokraa, kustannukset olisivat nousseet liian korkeiksi minulle. Kero siis putosi vaihtoehdoista heti pois.
Kolmen jäljellä olevan ravintolan välillä ei ollut suuria hinta- tai muitakaan eroja. Kaikissa paikoissa on myös totuttu järjestämään karonkkoja, joten ammattitaitoa olisi varmasti löytynyt. Valitsin näistä vaihtoehdoista karonkkapaikakseni Finlaysonin Palatsin, koska siellä tilat ovat suurempia ja ainakin nettisivujen mukaan siellä on myös lasten leikkitila (tätä en varmistanut sähköpostilla, joten toivon, että tieto pitää paikkansa). Näin ollen lasten on mahdollista lähteä jonkun kanssa hetkeksi pois tilasta, jos heidän aikansa käy pitkäksi esimerkiksi puheiden aikana. Tilavuokraa Palatsissa ei tarvitse maksaa.
Kutsujen lähettäminen
Kun paikka oli selvillä, tein kutsut Canvalla. Kutsuun kirjasin paikan, kellonajan, pukukoodin sekä menuvaihtoehdot (vieraat saavat valita pääruoan, alku- ja jälkiruoka on kaikille sama). Pyysin ilmoittamaan tulosta tiettyyn päivämäärään mennessä ja ilmoittamaan myös mahdolliset erityisruokavaliot.
Läheisilleni lähetin kutsut ihan vain WhatsAppilla tai sähköpostilla. Ohjaajilleni ja vastaväittäjälle laitoin kutsut painetun väitöskirjan mukana.
Ohjaajille ja vastaväittäjälle lähti hyvin yksinkertainen kutsu, kun taas muille laitoin hieman enemmän yksityiskohtia. Kutsun liitteenä lähti tietoa väitöstilaisuudesta sekä karonkasta yleisesti. Näihin ohjeisiin sain erinomaisen mallin tukijakoulumme Ira Virtaselta. Lisäsin myös kutsuun, että lahjoja en tarvitse, mutta halutessaan vieraat voivat lunastaa ”illalliskortin” ja näin auttaa kattamaan karonkan kustannuksia.
Karonkan pukukoodi
Pukukoodia mietin pitkään. En halunnut, että kukaan joutuisi stressata omasta pukeutumisestaan.
Olin kuullut hieman ristiriitaista viestiä karonkan pukukoodista. Yhtäältä olin kuullut, että karonkan pukukoodi on tiukka: täytyy olla tummaa, pitkää helmaa ja miehillä frakki. Toisaalla taas muistutetaan, että karonkka voi olla juuri sellainen juhla kuin väittelijä haluaa. Päädyin näiden välimaastoon.
Laitan itse tumman, pitkän mekon, mutta vierailtani en sellaista vaadi. Pukukoodi on siis ”tumma puku” ja englanninkieliseen kutsuun laitoin ”black-tie optional”. Näin vieraat (lähes kaikki naisia) voivat itse päättää laittavatko täyspitkän vai vähän lyhyemmän mekon tai muun siistin asun. Kaikki kuitenkin tietävät, että kyseessä on melko arvokas juhla, joten pukeudutaan sen mukaan. Ja vaikka minulla onkin pitkä puku, puolisollani ei tule olemaan frakkia, vaikka tiukan etiketin mukaan naisen pitäisi seurata puolisonsa pukeutumista (mikä ei mielestäni ole ihan tätä päivää).
Karonkkapuheet
Karonkkapuheiden kirjoittaminen on vielä kesken. Haluan kirjoittaa ne etukäteen, sillä tiedän, että muuten en tiedä mitä sanon. Puheet tullaan minun karonkassani pitämään pääruoan ja jälkiruoan välissä.
Puheita jännitän toki muutenkin, mutta erityisesti sitä, että A) jaksavatko lapseni kuunnella ja istua paikallaan (luultavasti eivät jaksa, joten joku joutuu poistua tilasta heidän kanssaan), ja B) miten pystyn puhua puheet loppuun ilman nyyhkytystä (luultavasti en pysty). Mutta tunteiden näyttäminen kuuluu asiaan.
Ilokseni toinen esitarkastajistani ilmoitti, että hän osallistuu myös väitöstilaisuuteen. Kutsuin hänet tietenkin myös karonkkaan. Hän on saksalainen, joten suomalaiset karonkkaperinteet eivät välttämättä ole tuttuja. Olisi varmaan hyvä idea kertoa hänelle ainakin näistä puheista etukäteen, ja valmistella häntä siihen, että häneltäkin saatetaan odottaa pientä puhetta.
Olisi hyvä valmistella myös alkumaljapuhe sekä ”siirtymäpuheet”, jotta vieraat tietävät mitä juhlassa tulee tapahtumaan. Alkumaljan yhteydessä olisi hyvä kertoa, että karonkka on vastaväittäjän kunniaksi järjestetty juhla sekä informoida vieraita mitä juhlassa tulee tapahtumaan. Näin heidän ei tarvitse jännittää esimerkiksi sitä, milloin on puheiden aika.
(YouTubesta löytyy muuten Tampereen yliopiston jakamia ohjevideoita karonkkapuheista.)
Muita karonkkavalmisteluita
Edellä mainitut valmistelut ovat varmaankin ne tärkeimmät. Näiden lisäksi olen suunnitellut istumajärjestyksen valmiiksi ja askarrellut paikkakortit. Istumajärjestykseen löytyy onneksi ohjeita monien yliopistojen sivulta. Tärkeimpänä ohjeena on, että vastaväittäjä istuu väittelijän oikealla puolella, kustos väittelijän vasemmalla puolella. Sen jälkeen istumajärjestys etenee ”akateemisten saavutusten” järjestyksessä. Istumärjestyksen laatimista varten on hyvä kysyä ravintolasta, minkä mallinen pöytä tilassa on (tai jos pöytiä on useampia, minkä kokoisia ne ovat). Jos ei-akateemisia vieraita on paljon, heille ei välttämättä tarvitse laittaa paikkakortteja vaan voivat valita paikat vapaasti.
Ravintolalle olen ilmoittanut erityisruokavaliot sekä vieraiden haluamat pääruoat. Pyysin tilaan myös hattupöydän. Muuten järjestelyt ovat toistaiseksi tässä. Itse väitöspäivänä menen karonkkapaikkaan hieman etukäteen laittamaan paikkakortit paikoilleen ja tarkistamaan mistä kaikki löytyy (esim. vessat, leikkipaikka). Ja tietenkin yritän pitää hermot kurissa ja nauttia.
(Juuri kuulin eräältä jo kauan sitten väitelleeltä, että hänelle ei maistunut ruoka karonkassa. Päivän sosiaalisuus ja pieni uupumus alkoivat painaa päälle. Muistan, että itselleni kävi näin omissa häissäni. Toivon, että pystyisin nauttia myös ruoasta, koska se on varmasti herkullista!)
