Pelottaako sinuakin mennä juttelemaan vieraille ihmisille? Haaveiletko siitä, että voisit viettää konferenssien tauot yksin hörppien kahvia? Tuoko pelkkä sana ”verkostoituminen” pahan maun suuhun? Et ole yksin. Mielestäni sanan ”verkostoituminen” voisi kieltää. Se tuo ikävästi mieleen Slush-tapahtuman, jossa päällekäyvät start up -yrittäjät juttelevat uudesta keksinnöstään kenen tahansa kanssa siinä toivossa, että uudesta kontaktista olisi heille jatkossa hyötyä.
Verkostoituminen sanana kuulostaa mielestäni liian tavoitteelliselta, vaikka verkostoitumisen idea on vain se, että tutustut uusiin ihmisiin, jotta tuntisit laajasti erilaisia ihmisiä eri aloilta. Näin sinulla on ikään kuin ”verkkoja” vähän siellä täällä. Näistä verkoista voi sitten jossain vaiheessa olla sinulle hyötyä, kun esimerkiksi etsit töitä tai haluat löytää haastateltavia tutkimukseen.
Olen käynyt ahkerasti konferensseissa ja suurin osa niistä on pidetty ulkomailla. Olen matkustanut niihin yksin, eikä minulle ole ollut niissä välttämättä yhtäkään tuttua. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tutustunut muihin tutkijoihin sen verran, että nyt näissä samojen sarjojen konferensseissa on jo todennäköisesti tuttuja kasvoja, joiden näkemistä odotan. Mutta miten tutustumisessa pääsisi helposti alkuun?
Olen joskus saanut sellaisen ohjeen, että konferenssien tauot ovat niiden parasta antia ja että ne kannattaa käyttää hyödyksi. Tauot ovat siis niitä, joiden aikana verkostoitumista tapahtuu.
Menet vain juttelemaan jollekin. Kannattaa ainakin mennä ’sen ja sen’ juttusille.
Nuoria tutkijoita halutaan kannustaa siihen, että he tekisivät itsensä tutuksi. Monilla vaikuttaisi lisäksi olevan tarve päästä juttelemaan nimenomaan ”isoille nimille”, eli niille, jotka pitävät keynote-puheen; niille, joiden projektit ovat saaneet paljon rahoitusta; niille, joiden kehittämät teoriat ovat tutkimusalan perusta. Olisiko tässä jo painetta tarpeeksi?
Mutta verkostoitumista ei pitäisi mielestäni ajatella tavoitteellisesti. Tai oikeastaan, verkostoitumista ei ole pakko edes ajatella.
Kyllä, on varmasti ihan totta, että saatat joskus hyötyä siitä, että nimesi ja kasvosi ovat monien tiedossa ja sinut tunnetaan laajasti. Mutta onko se hyvä idea, että menet juttelemaan ihmisille vain saadaksesi heistä joskus hyödyn itsellesi?
Mitä jos ajattelisitkin verkostoitumista oman mielenkiintosi kautta: Kenelle oikeasti haluat jutella? Kuka vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, kenen seurassa viihtyisit? Kenen tutkimuksesta haluaisit tietää lisää?
Meistä ujoista ihmisistä saattaa helposti vaikuttaa siltä, että muut ihmiset ympärillämme tuntevat kaikki muut ja että me olisimme ainoita, jotka ovat paikalla yksin. Näin ei varmasti ole. Konferensseissa on aina muitakin nuoria tutkijoita, joille ei ole vielä kertynyt laajaa tuttavapiiriä. Lisäksi, vaikka monilla olisikin tuttuja ympärillään, myös he haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Jos siis joskus haluat uusia tuttuja, konferenssit ovat siihen oiva tilaisuus.
Jos uusille ihmisille jutustelu jännittää sinua paljon, mielestäni paras keino on pyrkiä tutustumaan niihin ihmisiin, joihin oikeasti haluat tutustua. Ei siksi että heistä olisi sinulle hyötyä, vaan siksi, että he vaikuttavat mukavilta ja koska ajattelet, että heidän kanssaan sinulla olisi juteltavaa.
Mielestäni kaikista helpoin keino saada uusia tuttuja konferenssissa on käydä katsomassa sellaisia esitelmiä, jotka oikeasti kiinnostavat sinua, ja jotka ovat lähellä omaa tutkimusaihettasi.
Session aikana, kirjaa ylös mahdollisia kysymyksiä esittäjälle tai jotain kommentteja, joita tulee mieleesi (mielellään kannustavia ja positiivisia). Voit myös esimerkiksi vetää yhteyksiä omaan tutkimukseesi. Voit kysyä esittäjältä kysymyksiä session Q&A-osiossa, jos haluat, mutta suosittelisin, että jätät kysymyksiä varastoon tauolle. Esityksen jälkeen, kun tauko alkaa, käy kertomassa esittäjälle, että pidit hänen esitystään mielenkiintoisena. Voit myös mainita, että aihe on aika lähellä omaasi. Tästä keskustelu lähtee usein helposti käyntiin, ja olet pian saanut uudet tuttavan. Jos esittäjä ei ehdi jutella kanssasi heti tauolla, voit mennä kysymään häneltä lisää myöhemminkin.
Ainakin itse otan mielelläni esityksen jälkeen vastaan kommentteja ja kysymyksiä, ja haluan mielelläni tietää lisää, jos joku tekee samankaltaista tutkimusta.
Toinen helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin on mennä lounastauolla syömään pöytään, jossa on jo paljon ihmisiä syömässä. Älä siis turhaan varaa itsellesi yksin pöytää, vaan kysy vierustovereilta, olisiko tässä vapaata. Näin voit helposti osallistua keskusteluun vähitellen, ilman että sinulla olisi painetta pitää keskustelua yllä.
Sinun ei siis ole pakko verkostoitua, mutta konferensseissa sinulla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Sinun ei ole pakko luoda kestäviä siteitä. Kohtele muita tutkijoita kuin ketä tahansa kenen kanssa juttelet muuten vain. Ja sen sijaan, että menisit juttelemaan alasi tunnetuille nimille, mene juttelemaan vertaisillesi. Näin sinulle ei ole painetta, että sinun täytyisi käyttäytyä virallisemmin. Voit helpommin olla oma itsesi.
Kun sitten seuraavan kerran menet konferenssiin, paikalla saattaa olla jo ainakin yksi tuttu kasvo.
1 vastaus artikkeliin “Helppoa verkostoitumista konferensseissa”
Kommentointi on suljettu.