Oletko juuri aloittanut tai aloittamassa tohtoriopinnot? Tai harkitsetko tutkijakoulutukseen hakemista? Ehkä mietit, millaista väitöskirjatutkijan arki lopulta on? Varmaankin haluat heti koulutuksen ja väitöskirjatyön alussa päästä hyvää vauhtiin ja tietää, mitkä työkalut on hyvä ottaa käyttöön alusta alkaen? Hienoa, olet oikeassa paikassa!
Tässä julkaisussa listaan kymmenen asiaa, joita olisi hyvä tietää jo väitöskirjatyön ja tutkijakoulutuksen alussa, mutta jotka saattavat alkutohinassa jäädä huomiotta tai ehkä niistä ei kukaan muista mainita. Sain tähän(kin) kirjoitukseen vinkkejä X:stä. Samankaltaisia vinkkejä on jaettu myös esimerkiksi kirjoissa Väitöksen jälkeen, Yhteisöllisen kirjoittamisen opas, Miten tulla tohtoriksi, ja Tohtoritakuu.
Tässä 10 ohjetta aloittavalle väitöskirjatutkijalle:
- Tee pitkän ajan suunnitelma ja päivitä sitä
- Pidä tutkimuspäiväkirjaa (yksityiskohtaisesti!)
- Opettele käyttämään viitteidenhallintaohjelmaa
- Pyydä joltain rahoitusta saaneelta heidän tutkimussuunnitelmaansa luettavaksesi
- Puhu tutkimuksestasi muille
- Kirjoita heti, kun voit
- Älä jää yksin!
- Syvennä Word-osaamistasi ja käytä pilvipalvelua yhteiskirjoittamiseen
- Valmistaudu odottamaan – työstä useampaa osatutkimusta samanaikaisesti
- Tee urasuunnitelmaa
Alla näistä jokaisesta kohdasta vielä tarkemmin.
1. Tee pitkän ajan suunnitelma ja päivitä sitä
Ainakin Tampereella väitöskirjatutkijoiden tulee ohjaajien kanssa tehdä ohjaussuunnitelma, johon kirjataan suhteellisen tarkkaan suunnitelma siitä, mitä asioita milloinkin edistetään. Tätä suunnitelmaa tulisi päivittää vuosittain. Tampereella käytettävä lomake on melko väljä ja sen voi tehdä niin tarkkaan tai suurpiirteisesti kuin ohjaajien kanssa sovitaan.
Vinkkini: Mitä tarkempi suunnitelma, sitä parempi.
Itse kirjasin ohjaajan suosituksesta dokumenttiin suunnitelman joka kuukaudelle tulevan vuoden osalta, ja myöhemmille vuosille lukukausittaisen suunnitelman. Joka kuukaudelle kirjasin, mihin tulen keskittymään (esim: maaliskuu: parlamenttiaineiston keruu, huhtikuu: parlamenttiaineiston annotointi, toukokuu: aineiston analyysi, jne…). Lisäksi joka lukuvuodelle kirjasin julkaisusuunnitelman sekä konferenssit joihin haluan osallistua. Konferenssien osalta on vaikea tehdä suunnitelmaa heti aluksi, koska ne ovat vielä ihan vieraita, mutta ohjaajat voivat kertoa ainakin konferenssisarjoista, joihin voisi olla hyvä hakeutua.
Suunnitelma auttaa alkuun ja eteenpäin, vaikka sen tekeminen tuntuu aluksi vaikealta. Muista, että suunnitelma on vain suunnitelma ja se saa elää. Mutta ainakin tiedät mistä lähdet liikkeelle ja mihin aikatauluun tähtäät. Minua se myös ihan konkreettisesti auttoi eteenpäin silloin, kun en ollut varma, mistä kannattaisi jatkaa seuraavaksi, kun työtä oli vielä niin paljon jäljellä.
Lisää aikataulun suunnittelusta löydät täältä: Suunnittelu ja aikataulutus: Tee enemmän vähemmällä.
2. Pidä tutkimuspäiväkirjaa (yksityiskohtaisesti!)
Tein itse artikkeliväitöskirjan, johon kuuluu artikkelit kokoava yhteenveto. Yhteenvedossa olisi hyvä selittää ja perustella tutkimuksessa ja artikkeleissa tehtyjä valintoja. Kun kirjoitin yhteenvetoa, oli ikävä huomata, että muistini ei toimikaan ihan niin hyvin kuin toivoin: kun yritin miettiä, miksi olin esimerkiksi valinnut juuri tämän tavan kategorisoida löydöksiä enkä toista – joka olisi voinut olla yhtä hyvä – en muistanut olinko edes miettinyt toista vaihtoehtoa. En löytänyt muistiinpanoistani tästä mitään merkintää. Arvoitukseksi jäi, olinko miettinyt muita vaihtoehtoja.
Tästä viisastuneena kirjaan nykyään tutkimuspäiväkirjaa mahdollisimman tarkasti. Vieläkin jää mustia aukkoja, mutta pyrin siihen, että minulla on jokaista tutkimusprojektia varten oma dokumenttinsa, josta löytyy merkinnät siitä, mitä olen lukenut, mitä olen huomannut, mitä aineistoa olen tarkastellut, miten ja miksi yms.
Päiväkirjaan ja suunnitelmaan pätee siis sama ohje: mitä tarkempi, sitä parempi. Väitöskirjatyö on pitkä prosessi, joten tulet varmasti unohtamaan mitä olet tehnyt neljä tai viisi vuotta sitten. Kirjaa siis mahdollisimman paljon asioita itsellesi muistiin!
3. Opettele käyttämään viitteidenhallintaohjelmaa
Kolme sanaa: Zotero, Zotero, Zotero.
Tulet lukemaan paaaljon artikkeleita ja ainakin selailemaan kymmeniä kirjoja. Jotkut niistä olevat oleellisia, toiset vähemmän oleellisia, ja osa ei ole siellä päinkään.
Olennaisen tärkeää on, että nämä kaikki pysyvät tallessa ja järjestyksessä. Ja mieluusti jaettuna projektin osan mukaan. Voit esimerkiksi jaotella viitteidenhallintaohjelmassa tutkimusartikkelit sen mukaan, ovatko ne oleellisia sinulle metodinsa tai teoriansa takia, tai ovatko ne esimerkiksi tutkimuksia, jotka on tehty samalla aineistolla tai samasta teemasta. Tai sitten voit jaotella artikkelit sen mukaan, tuletko käyttämään niitä heti, myöhemmin tai mahdollisesti joskus. On hyvä myös merkitä, oletko jo lukenut artikkelin vai et (esimerkiksi käyttämällä Zoteron avainsanoja). Käytät turhaan aikaa, jos luet saman artikkelin useamman kerran vain huomataksesi, että ei, tämä ei edelleenkään ole hyödyllinen, vaikka otsikko antaisi niin ymmärtää.
Vinkkejä Zoteron käyttöön täältä: Ainakin 5 syytä käyttää Zoteroa.
4. Pyydä joltain rahoitusta saaneelta heidän tutkimussuunnitelmaansa luettavaksesi
Jos et ole palkattuna projektissa tai jossain muualla, vaan haet itsellesi apurahaa, suosittelen pyytämään apua joltain, joka on saanut tutkimukselleen apurahan. Rahoitushakemukseen tuleva tutkimussuunnitelma on tekstilaji, johon tuskin olet ennen jatko-opiskelujen aloittamista törmännyt. Todennäköisesti et ainakaan ole itse koskaan kirjoittanut apurahahakemusta. Melko varmaa on, että sinulla ei ole mitään käsitystä, miten rahoitushakemuksia kirjoitetaan.
Koska näin oli asian laita minullakin, pyysin kokeneemmalta väitöskirjatutkijalta apua. Hän oli saanut rahoitusta omalle hankkeelleen, joten pyysin saada lukea hänen tutkimussuunnitelmansa. Hänen suunnitelmansa lukeminen auttoi minua ymmärtämään, mitä asioita tässä dokumentissa on hyvä korostaa (vinkki: käytännön toteutus ja tutkimuksen merkitys) ja mistä taas ei juuri tarvitse kertoa (vinkki: teoreettinen viitekehys). Ohjaajien palautetta ja apua kannattaa tietenkin myös hyödyntää, mutta aina heillä ei ole aikaa syvällisesti perehtyä hakemukseesi.
Lue lisää apurahahakemuksesta esimerkiksi täältä: 10 vinkkiä parempaan apurahahakemukseen.
5. Puhu tutkimuksestasi muille
Hyvä idea on rohkeasti ilmoittautua pitämään esitelmä esimerkiksi seminaariryhmässä tai, jos sellainen järjestetään, väitöskirjatutkijoiden päivässä. Itselläni kävi tuuri, sillä jatko-opintojeni aloitusvuonna järjestettiin koko tiedekunnan väitöskirjatutkijoiden päivä, jossa esittelin tutkimussuunnitelmaani. Sain heti vähän käsitystä siitä, millaista on puhua omasta tutkimuksesta ja samalla sain itselleni deadlinen, johon mennessä pitäisi olla jotain valmiina.
Kannattaa myös rohkeasti hakeutua ensimmäiseen konferenssiin jo ensimmäisen vuoden aikana tai lopussa. Silloin sinulla on joku päivämäärä, johon tähtäät ja samalla saat kokemusta abstraktin kirjoittamisesta. Konferensseissa voi myös esittää keskeneräistä tutkimusta, jos ainakin jotain alustavia tuloksia on olemassa.
Ja jos konferensseihin meno jännittää, on hyvä tietää, että konferenssien tarkoitus on keskustella tutkimuksesta, ei päteä ja kilpailla siitä, kenen tutkimus on parasta/mielenkiintoisinta.
Lisää konferensseista: Akateemiset konferenssit ja esiintyminen: Ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa ja Helppoa verkostoitumista konferensseissa.
6. Kirjoita heti, kun voit
Kirjoittamisen voi aloittaa, vaikka tutkimus ei olisi valmis. Kirjoittaminen auttaa sinua ymmärtämään tutkimustasi paremmin. Jos kirjoitat vasta ihan lopuksi, uusille ideoille ei ole enää aikaa tai tilaa.
Jos kirjoittamista lykkää kovin pitkälle, siitä tulee helposti mörkö, jota välttelee. Aloita kevyesti, kirjoita vähän kerrallaan. Ei niin kuin kirjoitit perustutkinto-opiskelijana (koko essee yhdeltä istumalta). Suosittelen Wendy Belcherin kirjaa Writing Your Journal Article in 12 Weeks. Tuo kirja auttoi ainakin minua ajattelemaan kirjoittamista ihan uudella tavalla.
On hyvä tietää, että hyvin harva kirjoittaa heti valmista tekstiä. Useimmat meistä, minä mukaan lukien, kirjoitamme hyvin raakaa tekstiä ensin ja sitten muovaamme siitä soljuvampaa ja yhtenäisempää. Tärkeintä on kirjoittaa jotain. Jotain on helpompi muokata kuin tyhjää paperia. Aluksi voi vain kirjoittaa muistiin, mitä kaikkea tekstissä tulee olla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirjoitat osioiden otsikot. Sitten kirjaan otsikoiden alle, mitä asioita niissä olisi hyvä mainita. Sen jälkeen lisäät ranskalaisia viivoja omasta tutkimuksestasi. Ja sitten pikkuhiljaa venytät niistä kokonaisia kappaleita.
Tähän liittyen Belcherin kirja antaa hyviä ohjeita. Lisäksi Tohtoritakuu antaa vinkkejä kirjoittamiseen.
Vain harva tutkija kokee, että kirjoittaminen on helppoa ja yksinkertaista. Kirjoittaminen on aivoille raskas kognitiivinen prosessi, joten älä turhaan ajattele, että vain sinulle kirjoittaminen on vaikeaa. Todellisuudessa se on sitä lähes kaikille. Älä turhaan ajattele olevasi huonompi kuin muut, jos et heti osaa muodostaa järkeviä kokonaisuuksia tai pysty kirjoittamaan virheetöntä akateemista tekstiä. Ei kukaan osaa.
Voit lukea lisää kirjoittamisesta täältä: Tyhjän paperin kammo: Miten kirjoittamisessa pääsee alkuun?
7. Älä jää yksin!
Tutkimuksen teko on usein yksinäistä puuhaa. Odotettavissa on, että tulet istumaan paljon yksin koneesi ääressä.
Hyvinvointisi kannalta on tärkeää, että pääset juttelemaan arjesta ja työstä muiden tutkijoiden kanssa. Suosittelen hakeutumaan erilaisiin ryhmiin, jossa voit jutella tutkimuksen teosta ja kirjoittamisesta.
Itse koin erittäin hyödylliseksi tutkimusseminaarin kokoontumiset sekä kirjoitusryhmät. Jos seminaarin ohjaaja on hyvä, hän kysyy väitöskirjatutkijoilta, mistä aiheista he haluavat keskustella. Seminaarin ei mielestäni pitäisi olla vain paikka, jossa kukin esittelee omaa tutkimustaan, vaan myös paikka, jossa voi kuulla tutkijan työn arjesta. Siitä, miten asiat menevät. Miten esimerkiksi artikkelin lähetys arvioitavaksi tapahtuu? Miten tulisi vastata toimittajan sähköpostiin, jossa hän lähettää vertaisarviointipalautteen? Miten konferensseissa toimitaan? Miten kirjoitetaan abstrakti?
Jos mahdollista, hakeudu myös kirjoitusryhmään. Joko virtuaaliseen tai paikkaan sidottuun. Kirjoitusryhmissä puhutaan kirjoittamisesta (ei välttämättä omasta tekstistä) ja kirjoitetaan tavoitteellisesti. Siellä ei kirjoiteta yhdessä samaa tekstiä, vaan jokainen työstää omaa tekstiään, samalla kun muut työstävät omiaan. Saattaa kuulostaa kummalliselta ja hyödyttömältä ennen kuin kokeilet. Olen varma, että saat enemmän aikaan ryhmässä kuin yksin. Kirjoitusryhmissä erityisen huojentavaa on huomata, että kirjoittaminen ei ole kenellekään helppoa, vaan kaikki kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa.
8. Syvennä Word-osaamistasi ja käytä pilvipalvelua yhteiskirjoittamiseen
Olet varmasti jo opiskelujesi aikana tullut tutuksi Wordin ja muiden kirjoitusohjelmien kanssa. Mutta viimeistään jatko-opintojen aikana on hyvä opetella ottamaan Wordista kaikki irti ja hyödyntää automaatiota. On hyvä opetella käyttämään esimerkiksi kuvien ja taulukoiden automaattista numerointia sekä viitteidenhallintatyökalun lisäosaa. Säästyt monelta ylimääräiseltä vaivalta, esimerkiksi lähteiden ristiintarkistamiselta.
Hyvä yksittäinen käytännön vinkki on myös se, että yhdessä kirjoitettavia artikkeleita ei kannata lähettää edestakaisin sähköpostilla kirjoitusvaiheessa, vaan helpompaa on luoda esimerkiksi Google Docsiin jaettu dokumentti ja työstää tekstiä siellä. Docsissa molemmat voivat muokata tekstiä yhtä aikaa, eikä kummankaan tarvitse odottaa toisen saavan valmiiksi omaa osuuttaan.
Mutta, ennen kuin teet taiton (eli muokkat artikkelin ulkoasua julkaisijan haluamaan muotoon), lataa teksti koneelle ja tee muokkaukset esimerkiksi Wordilla. Docsilla tehdyt visuaaliset muokkaukset eivät näy oikein Wordilla (tämän olen itse kokenut kantapään kautta).
9. Valmistaudu odottamaan – työstä useampaa osatutkimusta samanaikaisesti
Kun tein työsuunnitelmaa ensimmäiselle jatko-opintovuodelle, ajattelin asioiden etenevän lineaarisesti: ensin luen, sitten kerään aineiston, analysoin, kirjoitan, lähetän lehteen, muokkaan, julkaisen ja aloitan alusta uudelleen. Todellisuudessa näistä vaiheista moni saattaa sisältää aikoja, jolloin et itse pysty edistää projektia, koska joudut odottaa jotain: aineistoa, eettistä arviointia, allekirjoitusta, lähdekirjallisuutta, omien ohjaajien kommentteja, vertaisarviointia yms. Esimerkiksi ohjaajasi saattavat olla kiireisimmillään juuri silloin, kun sinä tarvitsisit kommentteja tai apua päästäksesi eteenpäin.
Tästä syystä on hyvä opetella työstämään useampaa projektia samaan aikaan. En tarkoita, että koko ajan täytyy multitaskata, vaan sitä, että on hyvä, jos sinulla on useampi osatutkimus meneillään samaan aikaan. Toki aluksi aloitat yhdestä tutkimuksesta, mutta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun olet luonnostellut ensimmäisen osatutkimuksen käsikirjoitusta, on hyvä ideoida tarkemmin seuraavaa osatutkimusta. Kun odottelet ohjaajiesi kommentteja, sinulla on jo valmiina seuraava projekti odottamassa työstämistä, eikä aikaa valu hukkaan.
10. Tee urasuunnitelmaa
Juuri nyt olet ehkä aloittamassa väitöskirjan tekoa, ja kannustan sinua ottamaan siitä kaiken irti ja keskittymään siihen. Mutta, ehkä vuoden tai parin päästä, katseet on jo ainakin jossain määrin hyvä suunnata tulevaan. Kun olet päässyt tutkimuksen makuun, on hyvä pohtia, onko tutkimuksen teko sitä mitä haluaisit tehdä jatkossakin. Jos olet, on hyvä selvittää, mitä akateemisella uralla jatkaminen vaatii. Miten tutkijan uran jatkaminen onnistuu? Millaista kokemusta olisi hyvä kerätä jo nyt, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet päästä jatkamaan tällä uralla?
Huolimatta siitä, haluatko jatkaa akateemisella uralla vai et, on hyvä myös vilkuilla yliopiston ulkopuolelle: missä muualla tietojani ja taitojani voisi käyttää kuin tutkimuksessa?
Monet yliopistot tarjoavat tutkijakoulutettaville urasuunnitteluun liittyviä kursseja. Niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää, riippumatta siitä oletko ajatellut jatkaa akateemisella uralla vai et. Itse olen saanut paljon hyötyä esimerkiksi yrittäjyydestä kertovista kursseista, vaikka tavoitteeni onkin jatkaa tutkijana. Lisäksi jotkut tiedekunnat tai tutkijaverkostot järjestävät mentorointia, jolloin kokeneempi kollega (joko yliopistosta tai sen ulkopuolelta) voi auttaa sinua miettimään uraasi eteenpäin.
