Apurahat ovat samaan aikaan sekä tutkijan siunaus että kirous. On mahtavaa, että säätiöt haluavat tukea tutkijoita ja tutkimusta, ja tarjoavat rahoitusta, mutta samalla on ikävää, että rahoitusta saa vain niin pieni osa hakijoista ja että hakukierroksiin menee tuhottomasti aikaa ja energiaa. (Vuonna 2022, n. 13% hakijoista sai myönteisen päätöksen Emil Aaltosen säätiöltä, kun taas n. 5% sai myönteisen päätöksen Koneen Säätiöltä vuonna 2021.)
Jos haluat tutkijaksi, joudut melko varmasti jossain vaiheessa hakemaan apurahaa ja sen myötä myös selvittämään siihen liittyviä velvoitteita, kuten verotusta ja vakuutusmaksuja. Usein näitä joutuu selvitellä jo väitöskirjaprosessin aikana.
Apurahat ovat joko henkilö- tai hankekohtaisia. Puhun tässä kirjoituksessa nyt vain henkilökohtaisista apurahoista, jotka ovat relevantteja erityisesti väitöskirjaa tekeville sekä post doc -tutkijoille.
Apurahalla tarkoitetaan rahoitusta, jonka myöntäjänä on säätiö, valtio, rahasto, yhdistys tai muu yhteisö. Säätiöitä on Suomessa satoja, ja ne voivat itse päättää millaisia projekteja ne haluavat rahoittaa. Osa rahoittajista tukee minkä tahansa alan tutkimusta, kuten esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto ja Emil Aaltosen säätiö. Jotkut apurahat taas on suunnattu vain tietyille aloille tai jopa tiettyyn tutkimusaiheeseen. Esimerkiksi Alkoholitutkimussäätiö rahoittaa alkoholi- ja huumetutkimusta, kun taas Askon säätiö antaa tukea muotoiluun ja arkkitehtuuriin liittyvään soveltavaan tutkimukseen.
Apuraha on aina määräaikainen, ja se on yleensä kestoltaan 4–12 kuukautta. Samalta säätiöltä voi yleensä hakea rahoitukselle jatkoa, ja jotkut säätiöt sitoutuvatkin jatkamaan rahoitusta, mikäli tutkimus etenee rahoituksella suunnitelman mukaan.
Säätiöiden rahoituskohteet kannattaa käydä läpi tarkasti ja joskus omaan tutkimukseen sopivaa rahoittajaa joutuu etsimään pidempään. Apurahoja tulee hakuun pitkin vuotta, ja vaikka et juuri nyt löytäisi itsellesi sopivaa rahoittajaa, sellainen saattaa tulla esiin myöhemmin. Hyvä tietokanta säätiöiden ja apurahojen etsintään on Tiedejatutkimus.fi.
Paljonko apurahaa sitten voi saada?
Apurahojen määrät eivät päätä huimaa eikä niillä pääse rikastumaan. Niiden tarkoitus on vain antaa tutkijalle mahdollisuus keskittyä tutkimukseen ilman huolta toimeentulosta. Jos saat apurahan kokopäiväiseen työskentelyyn, apurahan määrä on väitöskirjatutkijalle yleensä jotain 24.000–30.000 euron väliltä (2.000–2.500 euroa/kk) ja post doc -tutkijalle jotain 28.000–36.000 euron luokkaa (2.333–3.000 euroa/kk). Jos tätä vertaa palkkaan, jota maisterinkoulutuksella on mahdollista saada, apuraha jää aika paljon jälkeen (toki alasta ja työtehtävästä riippuen).
Apurahan lisäksi on yleensä mahdollista tehdä vähän töitä ilman, että apurahasta joutuu luopumaan. Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston apurahalla työskentelevä voi tehdä palkkatyötä 30 % työajasta (en kylläkään ole varma, millä perusteella tämä lasketaan, palkan vai työajan?). Apurahan myöntäjän kanssa pitää ja kannattaa kuitenkin aina sopia työnteosta apurahatyöskentelyn ohessa.
Vaikka apuraha on pieni verrattuna palkkaan jota maisteri voisi saada, sen määrää kompensoi muutama seikka:
Verot (joista lisää alempana): apuraha on tietyiltä osin verotonta, etkä siis maksa saman verran veroja kuin henkilö, jonka bruttopalkka on 2.000–2.500 euroa kuukaudessa.
Päivähoito: Riippuen kunnasta, apurahalla väitöskirjatyötä tekevän tuloja ei välttämättä lasketa tuloiksi päivähoitomaksuja laskettaessa. Tässä kontekstissa väitöskirjatutkija saatetaan luokitella ”opiskelijaksi”, jolloin päivähoitomaksuun lasketaan vain toisen huoltajan tulot (jos sellainen on).
Ammattiliiton jäsenmaksu: Tieteentekijöiden ammattiliitossa apurahalla työtä tekevä maksaa jäsenyydestä vähimmäismaksun, eli 8 euroa/kk.
Näistä kertyy kuukaudessa jonkin verran säästöä, mutta palkkatyöhön verrattuna apurahasta otetaan myös aika iso siivu pois, koska, samoin kuin yrittäjät, maksat itse eläkevakuutusmaksusi. Siitä lisää seuraavaksi.
MELA: miksi ja paljonko sille joutuu maksamaan?
Jos saat apurahaa 24.000 euroa vuodessa (ja olet alle 53-vuotias), apurahastasi n. 13 % menee MYEL-vakuutusmaksuun, eli yhteensä n. 3.120 euroa. Tämä kuulostaa isolta summalta ja sitähän se onkin. Tämä summa pienentää kuukausitulojasi n. 260 eurolla. MYEL-vakuutus on kuitenkin pakollinen ja sen saamiseksi tieteentekijät tekivät kovasti töitä ennen vuotta 2009, jolloin apurahansaajat saatiin sosiaali- ja eläketurvan piiriin. Ennen tätä, apuraha ei esimerkiksi kerryttänyt eläkettä eikä apurahansaajalla ollut oikeutta esimerkiksi sairauspäivärahaan. Suuri lasku saattaa helposti harmittaa, mutta lopulta MYEL-vakuutus on hyödyllinen turva.
Kun saat ilmoituksen, että sinulle on on myönnetty apuraha vähintään neljäksi kuukaudeksi, tee siitä ilmoitus MELAan (Maatalousyrittäjien eläkelaitos) ja hae itsellesi MYEL-vakuutusta. Apurahan myöntäjä tekee myös MELAan ilmoituksen, kun se on myöntänyt MYEL-vakuutukseen oikeuttavan apurahan, mutta apurahansaajan tulee itse hakea vakuutusta. (Ja vaikka et sitä itse hakisikaan, se tulee sinulle joka tapauksessa maksettavaksi jossain vaiheessa.)
Apurahan verotus
Nyt mennään oman tietämykseni rajoilla, sillä joka vuosi veroilmoituksen ilmestyttyä OmaVeroon, olen edelleen lähes yhtä hukassa kuin ensimmäisenä apurahavuotenani. Eniten kysymyksiä on minulle herättänyt se, että vaikka apuraha on tietyin osin verotonta, miksi joudun silti maksamaan joitain maksuja koko apurahasta? Ja mitä vähennyksiä nyt sainkaan tehdä?
Ainakin osaan näistä olen saanut vastauksen, ja yritän nyt selventää apurahansaajien verotusta lyhyesti ja pinnallisesti, ja teen sen sen perusteella, miten itse olen maksanut veroja.
Vuonna 2021, yksityisiltä rahoittajilta saaduista apurahoista maksettiin veroa siltä osin, kun ne vähennyksien jälkeen ylittivät 23.668,35 euroa. Vuoden 2022 aikana maksettujen apurahojen osalta raja on 24.475,56 euroa. Itse sain apurahaa vuonna 2021 n. 26.000 euroa Emil Aaltosen säätiötä. Verotukseen ilmoitin apurahaan kohdistuvia menoja 920 euroa, jotka sain vähennyksenä verotukseen. Verotuksen alaista apurahaa jäi jäljelle n. 1.400 euroa. Vaikka tähän ei tehtäisi enää mitään vähennyksiä, tästä ei tietenkään maksettaisi veroa kunnallis- eikä valtionverotuksessa. Kuitenkin minulta laskutetaan jäännösveroa n. 500 euroa. Miksi?
Vaikka apurahasta ei jääkään maksettavaa kunnallis- tai valtionverotuksessa, sairausvakuutusmaksu sekä yleisradiovero tulee kuitenkin maksettavaksi, ja näiden perusteena käytetään koko apurahaa (poislukien siitä tehdyt vähennykset). Näistä minulle tuli laskua apurahan saamista seuraavana vuonna siis tuo n. 500 euroa. Kannattaa siis muistaa jättää apurahasta vähän sivuun vielä näitä maksuja varten.
MELA-maksujen ja verotuksen jälkeen minun noin 26.000 euron apurahastani käteen jää siis noin 22.120 euroa, mikä tekee noin 1.843 euroa/kk. Kyllä sillä pärjää. Ainakin kesällä, kun lämmityskulut ovat minimissään. Mutta perheellisenä voin sanoa, että on hyvä, jos menot pystyy jakamaan sellaisen kanssa, joka on palkkatyössä.
Apurahojen ihanuus
Vaikka tässä kirjoituksessa olen pääasiassa keskittynyt siihen, miten paljon jo valmiiksi pienestä apurahasta otetaan vielä pois eläkevakuutusta, sairausvakuutusta ja yleisradiota varten, on hyvä muistuttaa myös apurahojen hyvistä puolista.
Apurahan myöntäjä ei varsinaisesti seuraa miten apurahaa käytät. Et siis joudu palauttamaan apurahaa, vaikka työ ei etenisikään niin kuin olet luvannut. On kuitenkin hyvä muistaa, että useimmat apurahamyöntäjät pyytävät apurahan käytöstä selvitystä apurahakauden päätyttyä. Jos siitä käy ilmi, että et ole käyttänyt apurahaa siihen tarkoitukseen mihin se on myönnetty, on melko varmaa, että sama myöntäjä ei tule antamaan sinulle enää jatkossa apurahaa.
Jos onnistut saamaan apurahan ja vielä pidemmäksi aikaa, eli vähintään vuodeksi tai ehkä jopa 3–4 vuodeksi, väitöskirjatutkimuksesta tulee huomattavasti rennompaa ja projektia voi suunnitella pitkäjänteisesti. Voit siis suunnitella aikataulun miettimättä apurahahakuja ja sitä, joudutko ehkä muutaman kuukauden päästä tekemään töitä väitöskirjan ohella.
Oman kokemukseni mukaan, apurahalla väitöskirjan tekeminen on kuin yrittämistä. Siihen liittyy budjetointia, pitkä- ja lyhytjänteistä suunnittelua sekä paljon omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta. Vaikka apurahalla työn tekeminen onkin pitkälti yksin puurtamista (mikä on yksi apurahatyön huonoista puolista), sen myötä saat kuitenkin myös vapauden päättää omat aikataulusi.
Jos omatoimisuuden toteuttaminen on sinulle ajoittain hankalaa, kannattaa hyödyntää muiden väitöskirjatutkijoiden seuraa ja kokoontua yhdessä esimerkiksi kirjoittamaan tai puhumaan projektin etenemisestä. Voit myös pyytää ohjaajilta enemmän tapaamisia, jotta edistymistä voidaan seurata tarkemmin.
Jos olet luonteeltasi omatoiminen, et tarvitse ketään valvomaan miten työsi etenee, etkä ole liian höveli rahankäyttäjä, apurahatyöskentely sopii sinulle varmasti hyvin. Minulle se on ainakin sopinut erinomaisesti.
Hyödyllisiä linkkejä aiheeseen liittyen:
