Moni artikkeliväitöskirjaa viimeistelevä tuskailee siihen liitettävän yhteenvedon kanssa. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että yhteenvedolle ei ole vielä määritelty yhtä tarkkaa muotoa tai pituutta kuin tutkimusartikkeleille. Jos on jo päässyt hyvään vauhtiin artikkeleiden kirjoittamisessa, ja siitä on tullut ainakin jollain tasolla rutiinia, hyppy yhteenvedon kirjoittamiseen voi olla vaikea: Mistä aloittaa? Kuinka pitkä yhteenvedon tulisi olla? Mihin asioihin tulisi keskittyä?
Tässä tekstissä keskityn siihen, mitä artikkeliväitöskirjan yhteenveto pitää sisällään ja samalla kerron, miten itse olen kokenut yhteenvedon kirjoittamisen. Kuten varmasti jo tiedät, rakenteen ja muiden ohjeiden osalta on syytä aina tarkistaa oman yliopiston ja tiedekunnan ohjeet, sillä niiden välillä on jonkin verran eroja.
Yhteenveto on se osuus artikkeliväitöskirjaa, joka hieman muistuttaa monografiaa: sen pitäisi toimia itsenäisenä tekstinä, ja siinä on paremmin tilaa syventyä teoriaan, metodologiaan tai vaikkapa tutkimuksen sosiohistorialliseen kontekstiin kuin tutkimusartikkeleissa. Artikkeleissa tilaa on niin vähän, että usein tyydytään vain viittamaan aiempaan tutkimukseen tai toiseen teokseen, jossa asia on käsitelty syvemmin. Yhteenvedossa olisi kuitenkin viimeistään syytä näyttää, että tutkimuskenttä ja mm. tutkimuksen teoreettinen viitekehys on ymmärretty. Kollegani joskus leikkisästi totesi, että yhteenvedon tarkoitus on miellyttää niitä tutkijoita, joiden mielestä monografia on se ainoa oikea väitöskirjan muoto. Jotkut kun ovat sitä mieltä, että vain monografiassa väitöskirjatutkija pääsee tarpeeksi syvälle tutkimaansa aiheeseen ja näyttämään osaamisensa.
Itse koin hyppäyksen artikkelikirjoittamisesta laajemman yhteenvedon kirjoittamiseen vaikeana. Artikkelin kirjoittaminen ei ole vielä ihan rutiinia sekään, mutta niiden kirjoittamiseen on jo kehittynyt tietynlainen kaava. Yhteenvetoon sama kaava ei sovi, koska yhteenvetoon sisällytettäviä asioita on paljon enemmän. Koin jo ennakkoon raskaaksi ajatuksen siitä, että minun pitäisi pystyä tiivistämään kaikki aiemmin kirjoittamani ja lisäksi löytää osatutkimuksiin uusia näkökulmia. Lisäksi teorian ja metodin osalta minulla oli paljon läpikäytävää ennen kuin pystyin kirjoittamaan niistä laajan katsauksen.
Aloitin yhteenvedon kirjoittamisen jo puolitoista vuotta sitten. Samaan aikaan viimeistelin vielä viimeistä artikkelia ja tein pyydettyjä korjauksia aiempaan. Nyt olen kirjoittamassa viimeisiä lauseita yhteenvetoon ennen esitarkastusta. Olen viettänyt välillä vanhempainvapaata, joten yhteenvedon kirjoittamiseen minulla on kulunut yhteensä n. 9 kuukautta. Tampereen yliopiston tutkijakoulun järjestämällä kurssilla yhteenvedon kirjoittamiseen ohjeistettiin varaamaan 4–6 kuukautta. Olen siis ollut tässä suhteessa todella hidas.
Vaikka omalla kohdallani tuo tavoiteaika ei olekaan toteunut (ja takataskustani löydän siihen varmasti tukun päteviä selityksiä), 4–6 kuukautta on mielestäni ihan realistinen tavoite. Lopullinen käytetty aika riippuu monesta asiasta, esimerkiksi muista projekteista, motivaatiosta, terveydentilasta ja rahoituksesta. Puolen vuoden ajalle kun voi mahtua monenlaista. Lisäksi jo tehdyn taustatyön määrä vaikuttaa kirjoitusajan pituuteen.
Täytyy myös muistaa, että yhteenvetojen keskivertopituus vaihtelee aloittain. Esimerkiksi tekniikan ja luonnontieteen aloilla (TUNI) ohjepituus on 50–70 sivua, minkä lisäksi kerrotaan, että matematiikan alalla yhteenveto voi olla tätäkin lyhyempi. Oma tiedekuntani ohjeissa ei mainita edes ohjeellista pituutta yhteenvedolle, mutta lukemieni oman alani (humanistiset alat, kielitiede) yhteenvetojen pituus on vaihdellut 70 ja 100 sivun välillä.
Mitä yhteenvedon pitäisi sisältää?
Nimensä mukaisesti, yhteenveto vetää artikkelit yhteen, ja olennaista on erityisesti keskittyä siihen, millaisen kontribuution koko projekti tekee: Millaisen kokonaisuuden artikkelit muodostavat ja mitä uutta tietoa ne tuottavat yhdessä? Ei välttämättä ole järkevää käydä tuloksia läpi artikkeli kerrallaan, koska lukija voi lukea samat asiat itse artikkeleista. Tärkeämpää olisikin käsitellä tuloksia teemoittain ja näin muodostaa tutkimuksista kokonaisuus.
Vaikka yhteenvedon rakenteen ja näkökulman osalta kirjoittajalla on ehkä hieman enemmän vapauksia kuin tutkimusartikkelin kohdalla, yhteenvedon rakenne on yleensä lopulta aika samanlainen kuin tutkimusartikkeleidenkin. Yksinkertaisimmillaan se sisältää johdannon, teoreettisen viitekehyksen, metodologian, tulokset, pohdinnan ja johtopäätökset. Näiden lisäksi yhteenvedossa voi olla muitakin osioita, jotka ovat tarpeen tutkimuksen ymmärtämisessä. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole toistaa kaikkea mitä artikkeleissa sanotaan vaan enemmänkin houkutella lukijaa lukemaan myös artikkelit.
Toisin sanoen, vaikka sinun tuleekin kerrata artikkeleissa käytetty teoreettinen viitekehys sekä metodologia, niihin kannattaa ottaa hieman erilainen näkökulma kuin artikkeleissa. Artikkeleissa harvoin on tilaa syventyä näihin asioihin kovinkaan paljon, joten yhteenvedossa voit nostaa niistä sellaisia seikkoja esiin, jotka ovat mielestäsi kiinnostavia, mutta joista et ole pystynyt kirjoittamaan aiemmin.
Itseäni lukijana kiinnostaisi lukea tutkijan omaa pohdintaa tutkimuksesta ja sen toteutuksesta: Miten itse ymmärrät tutkimuksen merkityksen? Mitkä asiat ovat mielestäsi kiinnostavia, ja miksi? Mitä uutta tietoa tutkimus tuo kokonaisuutena? Mitä puutteita tutkimuksella on? Nyt kun tarkastelet tutkimusta kokonaisuutena, olisitko tehnyt jotain toisin? Oliko aineisto ja metodi yhteensopivia? Saitko tällä metodilla vastaukset tutkimuskysymyksiisi?
Milloin yhteenvedon kirjoittamisen voi aloittaa?
Yhteenvedon kirjoittamiseen on hyvä ryhtyä hyvissä ajoin. Ei ole pakollista, että kaikki artikkelit ovat vielä valmiina.
Yhteenvedon kirjoittamisessa on helppo uppoutua lähteiden maailmaan. Tuntuu, että nyt tästä aiheesta on sanottava kaikki ja aihe on käytävä läpi perusteellisesti. Kirjoittamista voi lykätä, kun vielä täytyisi lukea tämä yksi lähde, mikä tietysti johtaa toiseen lähteeseen.
Itse aloitin oman urakkani keräämällä muistiinpanoja taustatutkimuksista ja lopulta minulla olikin 25 sivua leikkaa-ja-liimaa -tekniikalla tuotuja muistiinpanoja aiemmista tutkimuksista. Vaikka muistiinpanoista olikin apua kun lopulta ryhdyin kirjoittamaan omaa tekstiä, tämä ei välttämättä ollut paras tapa lähteä liikkeelle. Varsinaiseen kirjoittamiseen ryhtyminen tuntui lopulta vaikealta, kun näytti siltä, että muistiinpanot eivät lopu ikinä. Mutta, tälläkin tekniikalla tuli kuitenkin valmista.
Tärkeämpää kuin taustakirjallisuuden tuntemus on se, että tunnet omat tutkimuksesi. Varsinkin jos ensimmäisten artikkeleiden julkaisusta on kulunut jo tovi, voit helposti muistaa yksityiskohtia väärin. Kannattaa siis paneutua omiin artikkeleihin huolellisesti ja poimia sieltä oleellisimmat tulokset ja huomiot. Lisäksi, artikkelit on syytä lukea huolella myös siksi, että yhteenvedossa sinun tulisi pystyä kertomaan niistä kokonaisuutena: mitä uutta tietoa tämä kokoelma meille tarjoaa?
Yhteenvetoon pätee sama lainalaisuus kuin mihin tahansa muuhunkin työhön: jostain on aloitettava. Kirjoittamisen voi aloittaa keskeltä, tai alusta, tai miksei vaikka lopustakin. Tutkimusartikkelit aloitan yleensä kirjoittamalla metodiosion, koska se on kaikkein suoraviivaisin kirjoittaa, mutta yhteenvedon aloitin poikkeuksellisesti alusta: muotoilin ensimmäisen kappaleen, jossa kerron mistä tässä tutkimuksessa on kyse ja miten se on tehty. Ensimmäinen kappale johti sitten toiseen jne.
Ison osan yhteenvedosta pystyy kirjoittamaan ilman yhtäkään lähdettä. Sinä olet tehnyt tutkimuksen ja olet nyt tämän aiheen asiantuntija. Kerro meille mitä tiedät. Ei siis välttämättä ole tarpeen aluksi tehdä yhtään enempää taustatyötä. Voit vain aloittaa kirjoittamisen siitä, mitä jo oman tutkimuksesi pohjalta tiedät ja lopuksi lisätä lähteitä sinne, missä niitä tarvitaan.
Lopuksi
Yhteenvedon kirjoittaminen voi olla melko intensiivistä ja esimerkiksi moni työn ohessa väitöskirjaa tekevä on ottanut työstä vapaata saadakseen enemmän aikaa sen kirjoittamiselle. En ole itse kuitenkaan huomannut, että yhteenvedon kirjoittaminen itsessään olisi kriittisesti erilaista kuin tutkimusartikkeleiden kirjoittaminen. Koettu ”intensiivisyys” johtuu siis ehkä ajattelutavasta.
Väitöskirjan kirjoittaminen ei ole pikajuoksua, vaan maraton. Kun tutkimus on vielä alussa tai puolivälissä, on helppo ajatella, että aikaa on vielä paljon käytettävissä. Artikkeleiden julkaisuprosessit ovat pitkiä ja jokaiseen yksittäiseen artikkeliin tarvitaan paljon työtä, eikä maaliin pääsemistä uskalla vielä edes ajatella silloin kun artikkelit ovat vielä tekeillä.
Loppua kohden tahti kuitenkin kiihtyy. Kun jäljellä on enää yhteenvedon kirjoittaminen, väitöspäivä ja tohtoriksi valmistuminen alkavat tuntua konkreettisilta ja käsinkosketeltavilta. Tulee halua kiriä loppuun. Lisäksi, koska tässä vaiheessa aiheen parissa on jo yleensä vietetty useampi vuosi, voi olla kiire päästä keskittymään muihin aiheisiin ja seuraaviin projekteihin. Syy ”intensiivisyydelle” löytyy siis ehkä olosuhteista: maaliviiva on jo nähtävissä ja halu päästä sen yli mahdollisimman pian on kova.
Nyt kun itse olen saanut yhteenvedon lähes valmiiksi, olen alkanut epäillä itseäni. Ovatko artikkelit sittenkään tarpeeksi hyviä? Muodostavatko nämä artikkelit toimivan kokonaisuuden? Olisiko yhteenvedossa sittenkin pitänyt ottaa ihan toinen näkökulma ja keskittyä toisenlaisiin asioihin?
Jännitystä tässä loppuvaiheessa on lisännyt se, että nyt tiedän ketkä tulevat arvioimaan työni. Oli helpompi katsoa joitain kohtia yhteenvedosta sormien läpi silloin, kun en pystynyt kuvittelemaan lukijan kasvoja, mutta nyt kun pystyn, näen heidät helpommin irvistämässä naamaansa (vaikka en todellisuudessa ole tavannut ketään tarkastajista, enkä tiedä miltä he näyttävät irvistäessään).
Artikkeliväitöskirja on siitä ihana, että artikkelit ovat jo käyneet läpi vertaisarvioinnin ja näin ollen niiden yksittäistä arvoa on vaikea kiistää esitarkastuksessa. Niitä ei kuitenkaan ole kukaan (ohjaajia lukuun ottamatta) arvioinut kokonaisuutena, varsinkaan siltä kannalta, ovatko ne tarpeeksi laadukkaita muodostaakseen laadukkaan väitöskirjan.
En tiedä kuinka usein väitöslupa evätään esitarkastusvaiheessa tai kuinka paljon muutoksia esitarkastuksessa voi ylipäänsä tulla, kun kyseessä on artikkeliväitöskirja. Artikkeleitahan en enää voi muokata, ainoastaan yhteenvetoa. Joka tapauksessa, yhteenvedon pitää olla vakuuttava, jotta esitarkastajat tunnistavat tutkimusprojektin arvon. Ja vaikka luotan siihen, että ohjaajat kyllä kertoisivat, jos väitöskirja ei ole tarpeeksi laadukas esitarkastukseen, en voi olla epäilemättä, että mitä jos heidänkin linssinsä ovat loppumetreillä jo vähän huurussa.
Mutta tämä kaikki on oleellinen osa tutkijan elämää: ensin yritetään saada oma työ muiden arvioitavaksi ja sitten pelonsekaisin tuntein odotetaan palautetta. Väitöskirja on iso projekti, ja on varmasti ihan normaalia jännittää tätä palautetta vielä vähän enemmän kuin yksittäisen artikkelin vertaisarviota.
