Skrollaan Wordilla sivuja edestakaisin. Pitäisikö lukea vielä kerran läpi? Viime kerralla tein vielä joitain muutoksia. Mitä jos vahingossa pyyhinkin jotain oleellista pois? Jospa vielä yksi tarkistuskierros. Sitten tallennetaan lopullinen versio ja se on valmis. Ehkä.
Tällaista ajatuskulkua olen käynyt läpi viimeiset viikot. Monta kertaa teksti on jo ollut mielestäni valmis, mutta olen sitten kuitenkin päättänyt lukea tekstin vielä kerran läpi. Ja aina löytyy jotain.
Ohjaajien avustuksella olen hionut alkua ja loppua jo niin paljon, että enää en varmaan huomaisi edes muille silmäänpistäviä virheitä tai ajatuskulkuja. Tiedän sanojen järjestyksen jo ulkoa, enkä enää pysty lukea tekstiä alusta loppuun niin tarkasti kuin haluaisin. Ajatus ei pysy mukana.
Nyt se hetki on kuitenkin koittanut. Jos itse en pysty tehdä päätöstä, joku muu tekee. Nimittäin aikataulu. Esitarkastajille oli luvattu, että he saavat tekstin luettavakseen marraskuun alkuun mennessä. Ja minä, jos joku, olen tarkka aikatauluista. Varsinkin siitä, että en sotke muiden aikatauluja. Väitöskirjan on siis oltava nyt valmis tarkastukseen.
Väitöskirjan viimeistely
Viimeistelyvaihe on sisältänyt paljon läpilukua. Ohjaajilta olen saanut niin yleisiä kuin tarkempia kommentteja koko tekstistä. Lopuksi hioimme yhdessä alkua ja loppua. Pääpiirteissään teksti on ollut ihan hyvää jo pidemmän aikaa ja varmasti hyväksyttävällä tasolla. Alku on kuitenkin vaatinut terävöittämistä.
Yhteenvedon ensimmäisten kappaleiden kirjoittaminen vaatii ponnisteluja. Niissä täytyy tasapainoilla yleisen kuvan ja tarkemman kerronnan välillä. Täytyy antaa sopivasti laajempaa kontekstia, jotta lukija tietää, mihin tämän tutkimus liittyy. Samalla pitäisi pystyä kuvailemaan jo melko tarkasti, mitä tässä tutkimuksessa tutkitaan ja millä tavoilla. Erityisen vaikeaa on ollut rakentaa ne parit lauseet, joilla tutkimuksesta pystyisi kertoa lukijalle niin, että hän ymmärtää mikä on tämän tutkimuksen ydin.
Tekstin alku on tärkeä ihan missä tahansa tekstissä. Se voi jopa olla ratkaiseva. Jos alku on huono, lukija luultavasti jättää muun tekstin lukematta. Joskus kyse voi olla vain sekunneista, minkä aikana lukija on vakuutettava siitä, että tekstiä kannattaa lukea pidemmälle.
Esitarkastajien tapauksessa alun heikkouden voi mahdollisesti vielä korjata, jos teksti on muuten hyvää. Heidän on pakko lukea koko teksti alusta loppuun, vaikka se ei heitä miellyttäisikään.
Myös lopun kirjoittamiseen liittyy paineita. Miten koota koko väitöskirja yhteenvedon viimeisiin kappaleisiin niin, että se samalla tiivistää ja herättää ajatuksia? Pitäisi olla pohdiskeleva, mutta samalla tarkka siitä, että ollaan koko ajan väitöskirjan tutkimuksessa kiinni eikä lähdetä harhailemaan. Myös tekstissä aiemmin mainittuja termejä ja tutkimuksia pitäisi kuljettaa sopivissa määrin mukana, jotta lukija saa kokonaiskuvan siitä, miten tämä tutkimus sujahtaa tutkimuskenttään ja laajempaan kontekstiin.
Esitarkastus on toki vasta esitarkastus, eli pienet muutokset ovat mahdollisia vielä sen jälkeenkin, ennen painatusta. Pienet virheet voi vielä korjata. Täytyy kuitenkin muistaa, että esitarkastajien ehdottamien muutosten lisäksi saa tehdä vain pieniä kosmeettisia muutoksia. Tästä syystä vähintäänkin minun pitäisi olla sitä mieltä, että väitöskirja on nyt valmis, ennen kuin sen voi jättää esitarkastukseen. Mitään ei voi tässä vaiheessa jättää enää hautumaan.
Esitarkastukseen lähettäminen
Esitarkastusprosessin kulussa on pientä vaihtelua yliopistojen välillä, joten kerron siitä tässä vain yleisesti. Muistutan jälleen, että oman yliopiston ja tiedekunnan ohjeet tulee aina tarkistaa.
Vielä esitarkastuksessa väitöskirjan ei tarvitse olla ulkoasultaan sellainen kuin se tulee painettuna olemaan. Taiton voi tehdä painatusta varten myöhemmin. On kuitenkin aina eduksi, jos teksti on siistiä ja miellyttävä lukea. Marginaalien on hyvä olla reilut, jotta esitarkastajat voivat halutessaan kirjoittaa niihin kommentteja käsin.
Itse tein taiton jo tässä vaiheessa kirjastomme ohjeiden mukaan, eli samoin kuin se tehdään painatukseen. Käytin tähän kirjaston mallipohjaa.
Ennen esitarkastusprosessin käynnistämistä, käsikirjoituksen alkuperäisyys tarkistetaan. Ohjaaja käy tarkastusraportin läpi ja vahvistaa, että tarkastus on tehty.
Joissain yliopistoissa (esimerkiksi Helsingissä), esitarkastusprosessi käynnistetään tiedekuntaneuvostossa. Tiedekuntaneuvoston kokousaikataulut kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin, jotta prosessin käynnistyminen ei venyisi. Tampereella dekaani nimeää esitarkastajat, jolloin prosessi on nopeampi.
Esitarkastusta varten ei tarvitse vielä olla lupaa julkaista artikkeleita väitöskirjassa. Yleensä artikkeleita saa jakaa yksittäisille kollegoille ilman sen kummempia lupia julkaisijalta. Esitarkastuksen aikana on kuitenkin jo hyvä pyytää luvat artikkeleiden julkaisuun väitöskirjassa, koska lupien saamisessa saattaa joskus kestää.
Artikkelimuotoinen väitöskirja tulee lähettää esitarkastukseen yhtenä kokonaisena PDF-tiedostona. Artikkelit tulee liittää yhteenvedon loppuun. Mukaan liitetään vaaditut liitteet (ainakin ohjaajan allekirjoittama raportti alkuperäisyystarkastuksesta ja selvitys yhteisartikkeleista).
Kun esitarkastajat on nimetty, väitöskirja lähtee esitarkastajille. Heille annetaan kaksi kuukautta aikaa antaa lausuntonsa (kesällä kolme). (Lisää aikataulusta: Kohti väitöstä: Viimeisten vaiheiden aikataulu.)
Esitarkastus on käynnistynyt
Omalta osaltani esitarkastusprosessi on käynnistetty. Nyt en voi tehdä käsikirjoitukselle mitään. Tauko yhteenvedosta on ihan paikallaan. Viimeiset viikot olivat hyvin tiiviitä, minkä huomasin mm. siitä, että päätäni särki päivän lopuksi. Olen tuijottanut ruutua silmä kovana, pää etukenossa. Muistin kyllä pitää taukojakin, mutta rytmi hieman lipsui loppua kohden.
Etukäteen fiilistelin sitä, miten hienolta sitten tuntuu, kun väitöskirja lopulta lähtee tarkastukseen. Väitöskirjatyötä on tauot pois luettuna takana n. neljä ja puoli vuotta takana. Se on pitkä aika ja sinä aikana on tapahtunut paljon, niin työn saralla kuin siviilissäkin.
Minulle väitöskirjatyö on kuitenkin ollut motivaattori itsessään. En siis ole saanut motivaatiotani siitä, että haluan saada tohtorinhatun, vaan olen vilpittömästi pitänyt tästä työstä. Tilanne voisi olla eri, jos rahoitusta ei olisi ollut tai jos olisin ollut muissa töissä väitöskirjatyön ohessa. En siis ole varsinaisesti haaveillut siitä päivästä, että saan väitöskirjan valmiiksi. Se on ollut tietenkin tavoite, jota kohti olen mennyt ja olen iloinen, että onnistuin. Valmistuminen ei kuitenkaan ole ollut itseisarvo.
Minkä tahansa tekstin valmiiksi saaminen vaatii kuitenkin paljon ponnisteluja ja maaliin pääseminen tuntuu hyvältä. Sykkeeni nousi, kun viimein sain ohjaajilta luvan lähettää käsikirjoituksen esitarkastukseen. Mutta esitarkastusprosessin käynnistyminen ei lopulta herättänytkään minussa juuri mitään tunteita. Se tuntui päivältä muiden joukossa. Juhliminen tuntui turhalta. Oliko tämä nyt lopulta mikään ”saavutus”?
Luulen, että moni voi samaistua tähän. Omat odotukset nousee, mitä enemmän saavuttaa. Nyt yhtäkkiä väitöskirjan saaminen esitarkastukseen ei olekaan enää tarpeeksi hyvä. Pitäisi tehdä vielä enemmän.
Osan tästä ”laimeudesta” voi selittää myös sillä, miten esitarkastusprosessin käynnistymisestä viestittiin.
Lähetin väitöskirjan ja muut liitteet sähköpostilla tiedekuntaan. Minulta kysyttiin vielä, ovatko ehdotetut esitarkastajat esteellisiä tai onko minulla muuta huomauttamista. Ei huomauttamista. Dekaani nimesi virallisesti esitarkastajat, mistä sain tiedon sähköpostiini.
Tämän jälkeen en enää saanut mitään viestiä. Tietääkseni väitöskirja lähti tässä kohtaa heti myös esitarkastajille, mutta en ole varma. Seuraavalla viikolla sain viestin, että yksi esitarkastajista haluaisi käsikirjoituksen myös Word-tiedostona. Tästä lopulta tiesin, että okei, esitarkastus on kai käynnistynyt.
En varmaankaan odottanut mitään suurta juhlaa ja suuria määriä onnitteluja, mutta ehkä tiedekunnasta olisi voitu edes laittaa joku geneerinen viesti, jossa ilmoitetaan, että esitarkastus on nyt käynnistynyt, onneksi olkoon tässä vaiheessa.
Ei tietenkään ole vielä mitään varmuutta siitä, että tulisin saamaan väitöslupaa. Voi myös hyvin olla, että muutosehdotuksia tulee paljonkin, jolloin varsinaisesti onnittelut ovat vielä ennenaikaisia.
Tähän vaiheeseen pääsy on kuitenkin vaatinut jo paljon työtä, joten jonkinlaista kannustusta ja rohkaisua olisin kaivannut.
No, joka tapauksessa. Siellä se nyt on. Nyt odotetaan ja keskitytään pari kuukautta muihin asioihin. Vaihtoehtoina on, että väitöslupa myönnetään tai ei myönnetä. Vaikka väitöslupa myönnettäisiin, esitarkastajat voivat antaa kommentteja ja ehdotuksia käsikirjoituksen muuttamiseksi.
Yritän olla ajattelematta liikaa sitä, millainen väitöskirjan saama palaute lopulta on. Palautteen lukeminen herättää aina paljon tunteita, eikä etukäteen märehtiminen auta. Kuten Pat Thomson kirjoittaa, se on mitä se on.
P.S. Kakkukahvit nautin, kun käsikirjoitus lähti matkaan, vaikka en ollut varma olinko ne ansainnut. Vakuuttelin itselleni, että kyllä tämä on jo kakkukahvien arvoinen saavutus.
